Tammikuu on pitkä ja rasittava kuukausi, jonka poismenosta
voi vain iloita. Erityisen rasittavaksi sen ovat tehneet tiedotusvälineet,
jotka toitottavat tipattomuutta, laihduttamista ja alennusmyyntejä vuosi vuodelta
painostavammin.
Jos joulu alkaa mediassa aina vain aiemmin, samoin käy
tammikuulle. Kun jouluherkut ja kynttiläfiilistely alkavat jo marraskuussa,
päästään tammikuusta varoittelemaan nykyisin jo ennen joulua. On tylsä istua
joulupöydässä, josta ei saisi ottaa oikein yhtään mitään. Ainoaan
sokeriherkkuun, hedelmäkakkuun, tungen niin paljon kuituja ja siemeniä, että
taatusti on terveellistä, mutta hampaanväleistä kaivaa jyviä vielä
loppiaisenakin.
* *
*
Olen ehdottomasti terveiden elämäntapojen kannattaja.
Terveysvalistuksen tutkijana en pidä lihavuutta vain ”foucault´laisen hallinnan
tuottamana kulttuurisena konstruktiona”. Liikkumattomuus ja lihavuus ovat
ihmisen kaltaiselle eläimelle hyvinvoinnin uhkia. Mutta kun itsekin kamppailee
kilojen kanssa, kummasti ymmärrys elämisen monimuotoisuutta kohtaan kasvaa.
Tammikuisessa mediajulkisuudessa moniarvoisuudesta ei ollut
tietoakaan. Uutisissa, pääkirjoituksissa ja etenkin toimittajien kolumneissa
oli vain yksi totuus: ”Suomi lihoo, sinäkin taidat olla lihava, laihduta,
muuten tulet kalliiksi minulle, hoikalle”.
Olikin jännä havaita, miten tammikuun ensimmäisellä viikolla
julkaistu meta-analyysi lievän lihavuuden terveyshyödyistä vaiennettiin
kuoliaaksi. Journal of American Medical Association -lehdessä (Jama) julkaistu
analyysi noin sadasta tutkimuksesta ja kolmesta miljoonasta ihmisestä paljasti,
että kuolemanriski kohoaa vasta kun painoindeksi on yli 35 eli lihavuus on jo
merkittävää. Alimmillaan kuolleisuus oli ylipainoisten eli lievästi lihavien
(BMI 25–30) ryhmässä. Lääketieteellisissä tutkimuksissa korkea ja matala
kuolleisuus tarkoittavat sitä, kuinka moni kuolee tutkimuksen aikana.
Suomessa, mutta myös muualla maailmassa, Jaman artikkeli ei
nostattanut minkäänlaista kohua. Useimmat tiedotusvälineet jättivät uutisen
kokonaan tekemättä, ja Yle siteerasi brittitutkijaa, joka kritisoi
tutkimustulosta.
Itse haastattelin asiantuntijoita, jotka sanoivat, että
”onhan tämä tiedetty jo kauan, ei tässä ole mitään uutta”. Pienestä pyöreydestä ei ole vakavia terveyshaittoja,
vaan riskialttiin siitä tekee ihmisen taipumus kerryttää kiloja pikku hiljaa
lisää.
Laihdutusbisnekselle – myös laihdutusjuttuja myyvälle
medialle – sen sijaan on tärkeää saada mahdollisimman suuri joukko ihmisiä
kokemaan itsensä lihaviksi ja pelkäämään terveytensä menettämistä. Siksi
julkisuudessa kerrotaan, että ”normaalipainon” ylittää aikuisista kaksi
kolmasosa miehistä ja puolet naisista. Se on paljon enemmän ostavia asiakkaita
kuin joka viides, jotka meistä ovat aidosti lihavia.
Kolumni on julkaistu Salon Seudun Sanomissa 17.2.2013