Terveydenhuollossa ovat perinteet kunniassa. Ainakin mitä
tulee nimistöön.
Hallinnon nimihirviöt ovat kukoistaneet vuosikymmeniä.
Muistelen kouluaikoja, jolloin hampaitani porattiin sinnikkäästi Vanhan
Korpilahden kuntain kansanterveystyön kuntainliiton terveyskeskuksen
hammashoitolassa.
Myöhemmin päädyin asioimaan toisaalla eli
terveyspalvelukeskuksen avovastaanottotoiminnan palveluyksikössä.
Olen toimittajana haastatellut asiantuntijoita muun muassa Terveyden
ja hyvinvoinnin laitoksen Väestön terveys, toimintakyky ja hyvinvointiosastolta.
Olen tehnyt juttuja ensihoidon palvelutasopäätöksistä ja triageohjauksesta
Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin yhtymähallituksen kokousten tiimoilta.
Eläköön vihahteikas ja tulkintavoimainen suomen kieli!
* * *
Nyt sitten paukaistiin tämä sote-uudistus, jota kätilöt
kehuivat heti historialliseksi. Tosin ihan yhtä hirveitä ovat termit kuin
terveystoimessa tähänkin asti.
Uusi systeemi on kaksiportainen: ylätasolla viisi
sote-aluetta vastaa sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisestä ja
alatasolla kunnat ja kuntayhtymät vastaavat palveluiden tuottamisesta.
Selvyyden vuoksi kerrottakaan, että sote-alueet eivät itse
järjestä mitään, vaan tilaavat palveluita tuottajilta eli kunnilta ja
kuntayhtymiltä. Kunnat ja kuntayhtymät ne sote-palvelut varsinaisesti
järjestävät, mutta sitä pitää uudessa mallissa kutsua tuottamiseksi.
Tyhmempi olisi voinut luulla, että tuottaja ja järjestäjä
olisivat juuri toisin päin. Esimerkiksi elokuvabisneksessä tuottaja on se, joka
pitää langat käsissään. Järjestäjä taas on se, jolla on käsissään elokuvan
rekvisiitta.
Ehkä sote-soppa halutaan hassuilla termeillä erottaa viihdebisneksestä.
Joko menitte sekaisin. Ei se mitään, niin ovat menneet
kaikki muutkin. Onneksi virkamiehet saavat päänsärkypilleriensä eReseptit
sähköisinä suoraan KanTa-arkistoon.
* * *
Ei sillä, etteikö virkakielisyys joskus korreloisi
virkaintoisuuden kanssa.
Jokaiselle tulee töissä joskus päiviä, ettei odotusarvona
ole maksimisuoritus. Sellaisiin päiviin mennään rutiinilla tai selkäytimellä.
Mikäli mahdollista, kannattaa varata päivätyöksi suorite, jonka sisällöstä ei
kukaan ymmärrä oikein mitään eikä sen vuoksi kehtaa kysyäkään lisää.
Koska rikos on vanhentunut, paljastan oman
välipäiväsuoritteeni, joka toimi kautta koko kultaisen 90-luvun. Pari kertaa vuodessa
ilmoitin Salon Seudun Sanomien aamupalaverissa perehtyväni Salon Seudun
Kansanterveystyön kuntayhtymän perussopimuksen uudistamiseen. Kulloinenkin pomo
nyökytteli sallivasti. Juttuaihe kuulosti hienolta.
Valmista juttua ei kannattanut luvata, koska aihepiiri
selvästi oli äärettömän monisyinen ja vähintäänkin haastava. Käytännössä päivä
kului puhelimessa keskustellen henkeviä kuntayhtymän mukavien virkamiesten ja
yhtä mukavien luottamusmiesten kanssa.
Kotiin lähtiessä – ilman juttua – saattoi huokaista
päätoimittajalle syvään, miten toivotonta on minkään järkevän uudistuksen
loppuunsaattaminen julkisessa terveydenhuollossa.
Julkaistu Salon Seudun Sanomien kolumnipalstalla 27.3.2014