Sää saa aikaan arvaamattoman vaarallisia tapahtumia. Erityisen
turvatonta on näin kesäisin: ”Sää muuttuu kesäiseksi – Varoitus
ukkoskuuroista”, varoitti iltapäivälehti alkukesästä. Jos ei ollut kesäistä,
oli ankeaa: ”Sää on edelleen synkkää – Näille alueille sadevaroitus”. Parhaillaan
on pelättävä hellettä. Ylen mukaan sää voi jopa tappaa: ”Helle vaikuttaa
kuolleisuuteen – suomalainen voi parhaiten viileämmässä”.
Onneksi koittaa syksy. Tosin me kaikki tiedämme syksysäiden
vaarat: ”Hirmumyrsky rynnii kohti Suomea”, uhkasi iltauutiset viime vuonna. ”Rankkasateista
varoitus – Pikkutulvat tänään mahdollisia”, kertoi samaan aikaan aamun
sanomalehti. Aina ei kannata uskoa omia silmiä, vaan luottaa asiantuntijaan.
”Metereologi: Myrsky voi saada katot lentämään”. Hui!
* * *
Sääuutisia seuratessa tekisi todellakin mieli pysytellä vallan
sisällä. Milloin säästä tuli näin vaarallinen?
Joskus 2000-luvulla se tapahtui – kehkeytyi salakavalasti
kuin matalapaine Fennoskandiassa. Aiemmin mediassa päiviteltiin myrskyn tuhoja vasta
jälkikäteen. Sitten kasvoi vaatimus, että Ilmatieteen laitoksen on varoitettava
meitä etukäteen. Ilmatieteen laitos reagoi nopeasti, ja varoitustiedotus
käynnistettiin. Etenkin iltapäivälehdet havaitsivat sääjuttujen myyvän, joten juttuja
alkoi olla yhä enemmän. Materiaaliakin riitti, kun poikkeuksellisten säiden
varoitukset tuottivat valmiiksi pelottavia otsikoita.
Pian syntyi kokonaisia verkkosivustoja varoittamaan
poikkeussäistä. Meteoalarm on eurooppalainen verkkosivusto, joka
tiedottaa – myös suomeksi – vaarallisista sääolosuhteista eri puolilla
Eurooppaa. Vihreä merkkiväri kertoo leppoisasta säästä, punainen väri vaarasta:
“Punainen vaarataso kuvaa hyvin vaarallista säätä. Sekä aineellisia että
henkilövahinkoja on odotettavissa jopa laajalla alueella”. Ihmisten on
seurattava tiedotusvälineitä viranomaistiedotteiden varalta.
Ilmastonmuutos on jatkuvaa, ja olemme vaiheessa, jossa
voimakkaita sääilmiöitä esiintyy myös meillä perusviileässä Pohjolassa. Jos ajoittain
onkin rauhallista, tuo media Aasian tsunamit tai Karibian hirmumyrskyt
kotisohvillemme nopeasti ja kattavasti. Maapallo ikään kuin kutistuu koko ajan.
Tässä pirstalaisessa ajassa harva asia on meille enää
yhteistä. Sää on tärkeä yhdistävä puheenaihe, joka ruokkii yhteisöllisyyttä. Yhdessä
pelkääminen on medialle tärkeä myyntivaltti.
* * *
Säästä ei kuitenkaan riitä joka päivälle. Tarvitaan muita
luonnonilmiöitä, sopivasti pelottavia.
Tänä vuonna koettiin ”poikkeuksellisen vaikea siitepölykevät”.
Milloin vaarallisia meille olivat kukkivat lepät, milloin koivut.
Tosin syy ei ole kukkivien puiden ja kasvien, vaan ihmisen
itsensä. Meidän allergikkojen keho ylireagoi esimerkiksi koivun siitepölyyn,
koska immuunijärjestelmämme ei pysty tekemään eroa vaarallisen ja vaarattoman
mikrobiston välillä. Allergologian emeritusprofessori Tari Haahtela totesi kesäkuun
Apteekkari-lehdessä, että oikeastaan elimistömme ei ”ole järkevää reagoida
voimakkaasti koivun siitepölyyn, koska kyse ei ole vaarallisista hiukkasista”.
Emme kuitenkaan enää pysty kouluttamaan elimistöämme
järkevämmäksi, koska synnymme ja elämme niin puhtaassa, paikoin lähes
steriilissä maanosassa. Kivikaudelta peräisin oleva immuunipuolustuksemme
kärsii pahoista sopeutumisvaikeuksista.
Vaarallisia eivät siis ole luonto ja sää, vaan mää.
Kirjoitus on julkaistu Salon Seudun Sanomien kolumnipalstalla 31.7.2014