Töölön sairaalan ovella vastaanottamassa olivat tv-kamerat
ja lehtikuvaajat. Salamavalojen räiskyessä kalpea Räsänen makasi avuttomana
paareilla. Hän vietti yön tarkkailussa sairaalassa.
Keskiviikon Helsingin Sanomain pilakuvassa Karlsson vitsaili
aiheella. Piirroksessa Räsänen makaa sairaalapedillä käsi ja jalka paketissa.
Ovensuussa lääkäri sanoo toiselle: ”En tiennytkään että vääntö hallituksen
perhepaketista oli noin rankka”.
Hah hah.
Ei naurattanut, ei yhtään.
Olen ollut lievän autokolarin jäljiltä terveyskeskuksessa,
peloissani ja huolissani. Olen istunut perheenjäsenen vierellä sairaalassa
peloissani ja huolissani.
Meistä melkein jokainen on. Eikö Karlsson koskaan ole
kokenut huolta läheistensä puolesta?
Eikö pilapiirtäjä tavoita sitä hätää, joka onnettomuuden
uhrit ja heidän omaisensa valtaa? Olisiko moinen pilapiirros julkaistu vaikkapa
Konginkankaan bussiturman jälkeen?
Ei tietenkään olisi julkaistu. Siellähän menehtyi ja
loukkaantui nuoria ihmisiä, tavallisia ihmisiä, ei julkkiksia.
*
* *
Julkisuuden henkilön yksityisyyden suoja on alentunut. Tätä
ei ole kirjattu mediaetiikkaa sääteleviin Journalistin ohjeisiin. Silti me
Julkisen sanan neuvoston jäsenet tulkitsemme tällä tavalla kanteluita, joissa
vedotaan yksityisyyden suojaan. Julkisessa asemassa toimivan on kestettävä
toimiinsa ja henkilöönsä kohdistuvaa julkisuutta ja kritiikkiä.
Suomalaiset tiedotusvälineet ovat olleet eurooppalaisessa
mittakaavassa erityisen kilttejä esimerkiksi ministerien ja muiden
poliitikkojen yksityisyyselämää kohtaan. Oikeudessa yksityisyyden rajoja on
piirretty varsin tiukoiksi, mistä Suomi on saanut useamman kerran noottia
Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa.
Journalistin ohjeissa todetaan selkeästi, että ”sairaus- ja
kuolemantapauksissa sekä onnettomuuksien ja rikosten uhreista tietoja
hankittaessa ja uutisoitaessa on aina noudatettava hienotunteisuutta”.
Ministerin Räsäsen avustaja vetosi turhaan toimittajiin,
ettei Räsäsen ambulanssi- ja sairaalakuvia julkaistaisi. Yksityiselämään
kuuluvia arkaluonteisia seikkojakin saa julkaista, jos niillä on
poikkeuksellista yhteiskunnallista merkitystä. Ministerin auto-onnettomuus on
ehdottomasti sellainen asia. Niin kurjalta kuin meistä monesta tuntuikin nähdä
avuton, pelokas ihminen silmästä silmään tv-ruuduissa ja lehtikuvissa,
ministerin kuvien julkaisulle oli perusteensa.
Sen sijaan leikinlasku kenenkään vakavalla onnettomuudella
ei kuulu hyviin tapoihin. Sellainen lähentelee vahingoniloa. Ministerin hädällä
ja pelolla ilottelu on vain julmaa.
Ulla Järvi
Kirjoitus on julkaistu Salon Seudun Sanomien kolumnipalstalla 6.2.2015