Klikkiotsikko saa houkuttaa, mutta ei johtaa harhaan

Julkisen sanan neuvoston kokoukset ovat aina melkoisia eettisiä maratoneja. Kanteluja tulee käsiteltäväksi laidasta laitaan – oikein helppoja niistä ovat aniharvat. Silloin kyseessä on pääsääntöisesti selvästi langettava, eli neuvosto toteaa tiedotusvälineen rikkoneen Journalistin ohjeita.
Se taas on aina ikävä ratkaisu – näin toimittajajäsenelle. Kun sitä kuitenkin tahtoisi aina luottaa, että media pysyttäytyy faktoissa ja toimii eettisesti harkiten.

Useimmat tapaukset kuitenkin vaativat pitkää pohdintaa ja monipolvista keskustelua. Lähes joka kokouksessa käy niin, että oma mielipide ratkaisussa vaihtuu omasta ensimmäisestä näkemyksestä, kun kuuntelee toisten neuvoston jäsenten näkemyksiä. Joskus taas oman perustelunsa huomaa vaikuttavan toisten jäsenten ratkaisuihin.

Neuvoston keskusteluita ei jäsenten tule ruotia julkisesti, vaikka me muutoin puolustammekin jokaisen sananvapautta – kuten tässä Postin pääluottamusmiehen sananvapautta puolustavassa lausumassa. Sananvapauteen kuuluu aina myös vastuullisuus sen käyttämisessä.

Neuvoston jäsenen omaa sananvapautta voi käyttää esimerkiksi JSN:n julkaisemalla blogipalstalla. Kynnys oman blogipostauksen tekemiseen tosin on hurjan korkea. Joka kerta miettii, onko omalla kokemuksella ja näkemyksellä yleistä arvoa. Nyt kuitenkin ratkaisin itseni likoon laittamisen puolesta. Huomasinhan, että ovat ne muutkin kyllästyneet pelkästään klikkauksia etsivään  otsikointiin.

Älä siis unohda hammastahnaa – äläkä faktoja!

Juha Sipilä, suosittelen Downton Abbeyta

Televisiodraamat suovat meille hetken paon arjesta. Samalla ne tuottavat meille ajatuksia ja tunteita, joiden kautta pystymme käsittelemään oman elämämme käänteitä ja vaikeuksia. Sadut eivät ole koskaan olleet vain viihdyttämistä varten, niissä on aina syvempi ulottuvuus.

Vai mitä, Sipilän Juha?

                                    * * *

Emme tiedä, onko  pääministeri Juha Sipilä historiallisen brittidraama Dowton Abbeyn katsoja, mutta lämpimästi neuvoisin katsomaan. Tänä syksynä sarjan fanit ovat saaneet seurata hermoja raastavaa valtataistelua paikallisen sote-alueen kyläsairaalan hallinnosta. Ja saanen huomauttaa, että kyse ei ole mistään pikkukinasta!

Tähän asti sarjassa on pystytty selviämään monista arkielämän vastoinkäymisistä: ensimmäisestä maailmansodasta, lady Maryn sänkyyn kuolleesta ulkomaalaisesta, parista vankilatuomiosta, Matthewn traagisesta auto-onnettomuudesta ja aviottomista lapsista.

Nyt kuitenkin koko kartanon ja ilmeisesti koko kylän rauhaa on rikkonut repivä riita siitä, minkä hallinnon alaisuuteen siirretään kylän oma sairaala. Ottaako sen hallintaansa läheinen kaupunginsairaala, joka on luvannut tuoda sinne uudistuksia? Vai pidetäänkö valta kartanonväen ja paikallisen omalääkärin ja sosiaalihoitajan käsissä?

Downton Abbeyn toimintaympäristö on muutoinkin muutoksen kourissa. Lady Mary on ottamassa ikääntyvältä ja stressisairauksia potevalta isältään päivittäisvastuuta kartanon johtamisesta. Lady Mary on päättänyt rakentaa kartanosta modernin yrityksen, jossa on elämisen mahdollisuus myös hänen kasvavalle pojalleen.

Tulorakenne on kuitenkin haastava, sillä vaikka henkilöstösivukulut eivät liene valtaisat, kartanossa on silti yhä huomattavan paljon henkilökuntaa. Lojaalisuus ja tuottovaatimukset taistelevat herrasväen mielissä. Alakerran väkikään ei ole yhtä alamaista kuin ennen.

Ainut, joka pitää kaikin tavoin kynsin hampain kiinni kaikesta vanhasta on isoäiti lady Violet Crawley.  Kyläsairaala näyttää muodostuneen hänelle symboliksi aatelisten vallasta. Onhan hänen perheensä aikoinaan antanut sairaalalle tontin, ja ilmeisesti kartano vastaa paljolti myös sairaalan toimintakuluista.

Jos lady Violet nyt antaisi päätösvallan piirikunnalle, antaisi  hän periksi modernisaatiolle, etäisille vallankäyttäjille ja kenties demokratialle. Ei tule kuuloonkaan! Miten jossain kaukana voitaisiin tietää, mitä hänen omat kyläläisensä tarvitsevat.

Sodassa kaikki keinot ovat sallittuja. Isoäiti juonittelee, kiristää ja lahjoo. Hän saa kartanoon illalliselle jopa terveysministeri Neville Chamberlainin. Ikäväksi yllätykseksi konservatiiviministeri paljastuukin uudistusmieliseksi. Tosielämässä samainen Chamberlain toteutti laajan joukon yhteiskunnallisia uudistuksia Isossa-Britanniassa 1920–30-luvuilla.

                                    * * *

Dowton Abbeyssa päästäneen selvyyteen jouluun mennessä, miten sote-uudistuksen kanssa käy. Juha Sipiläkin siirsi tavoitteitaan joulukuulle. Jännityksellä seuraammekin nyt, miten Lady Violet ja Sipilä nielevät ylpeytensä ja suostuvat aina välttämättömiin kompromisseihin. Vallanhalu on sietämätöntä, mutta toki ihminen saa periaatteistaan pitää kiinni – tiettyyn rajaan saakka. Lady Violetin sanoin: "Principles are like prayers. Noble of course. But awkward at a party". Periaatteet ovat kuin rukoukset, jaloja tietenkin, mutta hankalia juhlissa".

   Kirjoitus on julkaistu aiemmin Salon Seudun Sanomien kolumnipalstalla 10.11.2015