keskiviikko 21. helmikuuta 2018

Korealaisessa geishabaarissa


”Oi, miten sinun tukkasi onkaan noin vaalea.” 
”Sinulla on tosi hauskan näköinen jakku.”

Harvoin olemustani ja vaatteitani on niin sujuvasti ihasteltu kuin korealaisessa geishabaarissa Soulissa. Erikoista iltaa on tullut muisteltua erityisesti nyt talviolympialaisten aikaan. Korealaisessa kulttuurissa on monia hyvin kaukaa historiasta tulevia perinteitä, mutta enpä olisi osannut kuvitella päätyväni työmatkan päätteeksi moderniin geishabaariin.

Kuuluin erään kongressin ohjelmatoimikuntaan muutama vuosi sitten, ja onnistuneen kokouksen päätteeksi meidät ulkomaalaiset jäsenet kutsuttiin kongressin johtajien ja rahoittajien kanssa yhteiseen illanviettoon. Iltaa istuttiin soulilaisen baarin yksityistiloissa. Koeralaisen naispianistin bändi viihdytti, baarissa sekoiteltiin drinkkejä, ja pöytiin tuotiin makkaroita ja kasvispaistoksia. Pian päädyttiin laulamaan karaokea korealaisella paatoksella.

Iltayhdeksältä ilmoitettiin kohteliaasti, että ensimmäiset taksit hotelleille lähtevät, Mutta ei kiirettä, halukkaat voivat jäädä jatkamaan iltaa vapaamuotoisesti.

Kokousten aikana tutuksi tullut nuori tulkki kumartui puoleeni ja pyysi, josko voisin jäädä vielä juttelemaan hänen seurakseen tulkkaus-urakan helpottaessa. No, minäpä jäin.

Hetken päästä huomaan, että olen korealaisten isäntien ja ulkomaalaisten kongressipuhujien joukossa ainoa ulkomaalainen nainen. Onneksi sentään muutamia korealaisia naisia on liittynyt seurueeseen. Vilkas puheensorina täyttää baarin.

Hetkinen! Tajuan nopeasti, että nämä tyylikkäästi pukeutuneet korealaisnaiset olivat istahtaneet miesvieraiden lomaan. Baaritiskin takaa seurueeseen liittyneet naiset vilkuilevat välillä bändin johtajatarpianistia, joka oli selvästi heidän pomonsa.

Tulkkimme istahtaa viereeni ja myöntää, että olemme korealaisen ”gisaeng”-perinteen mukaisessa viihdytysillassa. Kaksituhatvuotinen perinne elää huipputeknologian maassa, jossa sukupuoliroolit ovat yhä hyvin sovinistiset. Moderniutta osoitetaan sillä, ettei minua mitenkään syrjitä, vaan kielitaitoiset gisaengit imartelevat minua siinä missä miesvieraitakin.

Seuraavana päivänä tulkkimme kertoo, että ilta gisaengien seurassa päättyy joko baarin ulko-ovelle tai hotellihuoneen oven sisäpuolelle. Periaatteessa gisaeng päättää illan jatkon, ja rahaa liikutellaan kahdenkeskisen sopimuksen mukaan.

– Totta kai mietin, mikä meidän maamme avioliitoissa on vikana, kun miehemme tarvitsevat näitä liehittelijänaisia. Äidit valitsevat yhä etenkin pojilleen sopivan puolison, joten rakkautta ja läheisyyttä ei kodeissa välttämättä ole. Mutta Ulla, tasa-arvo etenee, Soulissa on näitä gisaeng-baareja myös sinkkunaisille – pojat siellä ovat oikein good looking! Tulkkiystäväni purskahtaa viehkoon aasialaisen pidäteltyyn nauruun.

      Kirjoitus on julkaistu aiemmin Salon Seudun Sanomien kolumnipalstalla 21.2.2018