sunnuntai 9. elokuuta 2020

Viljapossu kirjoitti kolumnin

"Ulla-Pulla"
"Viljapossu"
"Ulla Järven naamasta näkee, että pulla maistuu"

Kommentointi ulkomuodostani ryöhähti valtoimelleen lääkäri Antti Heikkilän Lääkkeetön elämä -Facebook-sivustolla muutama päivä sitten. Kuukausi aiemmin olin kirjoittanut Ylen kolumnistivuorollani Lääkkeetön elämä -sivustolla harjoitetusta seuraajiin kohdistuneesta kiusaamisesta.

Yhtäkkiä olin itse kiusattu.

Toki olin varautunut siihenkin, sillä Antti Heikkilän nykyisestä toiminnasta kirjoittavat toimittajat saavat kyllä osansa. Hän ottaa sivustollaan käsittelyyn niin toimittajia kuin tiedotusvälineitä, jotka kyseenalaistavat hänen toimintaansa lääketieteen ja ravitsemuksen asiantuntijana.

Kuitenkin kuluneen vuoden aikana myös hänen omat seuraajansa ovat joutuneet Heikkilän ilkeilyn kohteiksi. Keskusteluketjussa, jossa kaksi naista pohdiskeli omaa jaksamistaan tiukan vähähiilihydraattisen dieetin noudattamisessa sairauden ja äskettäisen leskeytymisen keskellä, Heikkilä vain vähätteli ja neuvoi ostamaan pullaa, jollei terve elämä kiinnosta. Erityisesti tämä keskustelu tuntui minusta todella kohtuuttomalta ja suorastaan epäeettiseltä toiminnalta.

Heikkilän kolumniani koskeva postaus oli sinänsä ihan perinteinen: kirjoitukseni oli liitetty "Ylen kampanjointiin", joka "asettaa suomalaiset hengenvaaraan" sekä kehotus varoa Yleä, "joka on todellinen fake media". Mutta se, mikä tästä aloituksesta seurasi, ylitti kyllä oman ymmärrykseni.


Seuraajat alkoivat analysoida valokuvaani. Antti Heikkilälle osoitettiin kommentti, jossa häntä kehotettiin lahjoittamaan minulle ilmainen ketokurssi. Mitä tekee lääkäri Heikkilä? Peukuttaa ja toteaa: "Toivoton tapaus".



Tästä sivuston ylläpitäjän kommentista alkoi pilkanteko, jollaista en ole koskaan elämässäni kokenut. Olin yhtäkkiä vapaata riistaa. Avasihan "Mestari itse" sille oman tilinsä. Seuraajat alkoivat suorastaan kilpailla sillä, kuka keksii ilkeimpiä kommentteja. 





Olen työskennellyt toimittajana pian neljä vuosikymmentä, ja parikymmentä vuotta olen myös tutkinut terveysviestintää ja terveysvalistusta. Olen kohtuullisen karaistunut ammatilliseen väheksymiseen, sillä ravitsemuksen lisäksi olen muun muassa kirjoittanut rokotuksista ja rokotusten vastustajista. Nämä teemat ovat sellaisia, joista toimittajat ja tutkijat ovat tottuneet vastaanottamaan ilkeilyä ja jopa uhkailua. Kuitenkin näin järjestelmällinen ja lääketieteen asiantuntijana esiintyvän mielipidevaikuttajan kannustama kiusaaminen on ollut totisesti uusi kokemus.

Toimittajien ja tutkijoiden kiusaamisen tarkoitus on tietenkin heidän vaientamisensa. Sama koskee esimerkiksi poliitikkoja ja virkamiehiä. Pääsääntöisesti ulkonäkö-kiusaaminen kohdistuu naisiin, useimmiten nuoriin naisiin. Minun kaltaiseni keski-ikäisen naisen kiusaaminen ei silti ole poikkeuksellista. Yleensä se tapahtuu juuri tällä tavoin; huumoriin piilotettuna. Oma sukupolveni muistaa esimerkiksi "kikkelikortin" tasa-arvo-asiain neuvottelukunnan Marianne Laxenille  ja "muumimamman käsilaukun", jota presidentti Tarja Halonen kantoi.

Minä en ole heidän kaltaisensa merkittävä ihminen, joten onneksi kiusaaminenkin on vain "ala-aste-tasoista" ivaamista. Mukavalta se ei silti tunnu. En hyväksy myöskään kiusaamisen vähättelyä, jota esimerkiksi toimittajapiireissä usein viljellään. Pitäisin itseäni tunteettomana ihmisenä, jos en saisi sanoa, että viljapossuksi nimittely tuottaa pahaa mieltä. 

Kiusaamisen vähättely on pahimmillaan ajattelua, jossa kiusattu "saa syyttää itseään, jos antaa periksi kiusaajilleen". Vähättelyn toisessa päässä on sekin ajatuskuvio, jota on tuputettu raiskatuille naisille, jotka "saivat syyttää itseään", kun pukeutuivat niin paljastavasti, että heitä pidettiin helppoina uhreina.

Olen kaikesta huolimatta onnekas, kavereissani on niitä "alakoulun isoja tyyppejä", jotka ovat nousseet kiusaajia vastaan. Itsekään en aio vaieta, enkä anna pienentää itseäni – en henkisesti enkä fyysisesti. Olen tehnyt itseni näkyväksi ihmiseksi myös Antti Heikkilän facebook-sivuilla.





EDIT 10.8.2020: Viimeisin käänne tässä kiusaamisessa oli, kun Antti Heikkilä esti minulta kommentointi-mahdollisuuden omalle sivulleen. Sehän on toki täysin sallittua. Ikävintä oli kuitenkin se, että Heikkilä poisti kaikki omat kommenttini, joissa yritin tehdä itseni näkyväksi, eläväksi ja tuntevaksi ihmiseksi.
     Viljapossut ja Ulla-Pullat hän toki jätti paikoilleen...