Juhannuspäivä 2011 tulee kulumaan kirjaimellisesti pilvissä.
Lennämme Suomen tiedetoimittajain liiton opintomatkalle muutama tuhat kilometriä melkein kohtisuoraan alaspäin kartalla eli Arabian niemimaalle Qatarin pääkaupunkiin Dohaan. Edessä on viikko Maailman tiedetoimittajain liiton kongressia. Luvassa kuuma viikko paikassa, jossa on kuulemma vain hiekkaa ja pilvenpiirtäjiä.
No, sittenpä näkee, kun pääsee sen itse kaiken näkemään.
Tuliaiset Suomeen on jo hankittu. Käymme nimittäin pokkaamassa seuraavan maailmankongressin Suomeen.
YES!
We shall meet in Helsinki in June 2013 :-)
perjantai 24. kesäkuuta 2011
maanantai 20. kesäkuuta 2011
Väittelin - muuttuiko maailma?
”Joko on hattu hankinnassa?” ovat ystäväni ja tuttuni kyselleet kuultuaan talvisesta tohtorinväitöksestäni.
”Iskikö tyhjyys?” kyselivät ne kaverit, jotka ovat perehtyneet väitöksen jälkeiseen elämään.
”Sinulla oli kiinnostava väitös, kirjoittaisitko siitä asiantuntija-artikkelin lehteemme; emme maksa mitään, mutta kolme tuhatta merkkiä ensi viikoksi riittää”, viestittelivät jotkut toiveikkaat.
Ei, kyllä ja ei.
Hattu maksaisi kuutisen sataa euroa, uutistoimittajan kiireisestä työstä huolimatta keväällä iski tyhjyys, mutta silti ammattitoimittajana en ilmaiseksi kirjoita muita kuin tieteellisiä artikkeleja. No, tietysti joihinkin oman väen lehtiin olen kirjoittanut silkasta sanomisen tarpeesta.
Olen toki kuulostellut itseäni; olenko muuttunut jotenkin. Egoni on aina pursuillut, silti sisäinen epävarmuuteni ei ole kadonnut minnekään enkä tunne varsinaisesti ihmisenä kasvaneeni. Tilipussini ei tullut painavammaksi, eikä aviomieheni ole suostunut kohtelemaan minua sen kuningatarmaisemmin kuin ennenkään.
* * *
Kymmenen viime vuotta suuren osan vapaa-ajastani olen käyttänyt opiskeluun, ensin maisteriopintoihin ja sitten väitöskirjaan Jyväskylän yliopistossa. Olen haastatellut lääketieteen toimittajia näiden näkemyksistä potilaan asemasta mediassa ja heidän lääketiedon lähteistään. Olen analysoinut terveystiedon tuottajien tiedotteita etsien heidän keinojaan päästä median agendalle. Elämä pelissä -ohjelmasarjaa kelasin edestakaisin, Läskikapinaan kurkistin, ja Hyvä Terveys -lehden potilastarinoita lukiessa vuodatin kyyneleitä elämänkohtaloiden tullessa liian iholle.
Oikealla kädellä olen kirjoittanut lääketieteen uutisia, vasemmalla kädellä niitä tutkinut.
Olen muuttunut kahden maan kansalaiseksi. Toimittajana oion mutkia suoriksi täyttääkseni uutisen kriteerit. Tutkijana kelaan ja kelaan – ja lisäilen ehdollisia verbejä ja lieventäviä adjektiiveja väitöskirjastani kertovaan lehtijuttuun. ”Susta on tullut ihan tutkija!” kommentoi tuttu toimittaja tarkistaessani hänen kirjoittamaansa uutista minusta.
Ajoittain tuntuu, että tämä vuosikymmen on tehnyt minusta huonomman tiedetoimittajan. Pistän roskakoriin uutisaiheita ja tutkimuksia, jotka ovat mielestäni vääränlaisia, liian suppeita, liian pinnallisia, liian vaikeita, liian sensaatiohakuisia – liian jotain. Toisaalta näen paljonkin vaivaa kaivaakseni tietoja tai uusia näkökulmia uutisaiheisiin, joista lukijoideni pitäisi mielestäni ehdottomasti tietää.
Sanon työmaalla rohkeammin mielipiteeni – katson ylöspäin vain niitä ihmisiä, jotka sen ovat ansainneet. Ihailen nuoria toimittajia rohkeudesta ja valmiuksista, joiden hankkimiseen minulla on mennyt näin pitkään. Toisaalta uskon kannustavani heitä luottamaan, että keski-ikäisenäkin voi vielä elää.
* * *
Minä olen muuttunut – silti vähemmän kuin maailma ympärilläni.
Sosiaalinen media myllersi toimittajien ja asiantuntijoiden suhteet. Lääkärit ovat laskeutumassa yhdeksi akateemiseksi ammatinharjoittajaryhmäksi muiden joukossa. Kansalaisten kommentit arvotetaan journalismissa tieteellisen tiedon rinnalle. Tutkijan halutaan kertovan faktojen lisäksi myös henkilökohtaisen mielipiteensä.
Tyhjyyttä ei siis tarvinnut tuntea pitkään. Yksi tutkimus tuli valmiiksi, mutta tämä aika tarvitsee tiedeviestinnän tutkimusta enemmän kuin koskaan!
Journalistiikan väitöskirjani: ”Media terveyden lähteillä – Miten sairaus ja terveys rakentuvat 2000-luvun mediassa” löytyy myös sähköisenä julkaisuna.
Tämä teksti on alunperin julkaistu Tiedetoimittaja-lehdessä keväällä 2011, minkä jälkeen sitä on ajantasaistettu.
sunnuntai 19. kesäkuuta 2011
Media terveyden lähteillä - ensimmäisiä pisaroita
Sataa. Keittiön hella savuttaa. Hallitus on.
Blogini ensimmäinen päivitys on nähnyt päivänvalon. Tämä päivä on ihan yhtä hyvä kuin muutkin ensimmäiseksi päiväksi.
Tähän blogiin on tarkoitus kirjoittaa ajatuksia ajankohtaisista tai mieleenjuolahtavista asioista sekä välittää tekstien osia muualla julkaistuista kirjoituksistani.
Tämä on omani. Jostain omastani. Jaettavaksi. Kommentoitavaksikin.
Blogini ensimmäinen päivitys on nähnyt päivänvalon. Tämä päivä on ihan yhtä hyvä kuin muutkin ensimmäiseksi päiväksi.
Tähän blogiin on tarkoitus kirjoittaa ajatuksia ajankohtaisista tai mieleenjuolahtavista asioista sekä välittää tekstien osia muualla julkaistuista kirjoituksistani.
Tämä on omani. Jostain omastani. Jaettavaksi. Kommentoitavaksikin.