lauantai 12. syyskuuta 2015

Erityisavustajan mopo karkasi


 "Kuka tarkistaisi Forssin lääkityksen?" tviittasi perussuomalainen Petteri Leino Twitter-sivullaan 1. syyskuuta.
Sivallus kohdistui Maanpuolustuskorkeakoulusta eläkkeelle jääneeseen professori Stefan Forssiin, joka Hufvudstadsbladetissa julkaistussa mielipidekirjoituksessaan kritisoi kovin sanoin puolustusministeri Jussi Niinistön (ps) suunnittelemaa kansliapäällikkövaihdosta.
"Lääkityksellä" viitataan mielenterveysongelmiin, joten Leino halusi toden totta asettaa arvostetun tutkijan näkemykset kyseenalaisiksi.
Kärkevä kielenkäyttö on perussuomalaisten leipälaji, samoin kuin vaikeus sietää puolueeseen kohdistuvaa julkista kritiikkiä.  Puolustusministeri itse osoitti herkkänahkaisuutensa A-studiossa uhkaamalla toimittajaa uloskävelyllä.
Mutta kuka on tämä Petteri Laine? Ja onko sillä niin väliä, mitä hän sosiaalisessa mediassa puuhailee?
Petteri Leino on puolustusministeri Niinistön erityisavustaja, joka toimi aiemmin Aliupseeriliiton puheenjohtajana. Jo tuossa luottamustoimessa hän sai julkisuutta räväköistä kommenteistaan.
Some-profiilissaan Laine kuvailee itseään ihmiseksi, joka "sanoo mitä ajattelee".
Uusi Suomi -verkkolehden haastattelussa (7.9.15) Petteri Leino korosti tviittailleensa professori Forssista yksityishenkilönä: "Ne eivät ole puolustusministerin tai puolustusministeriön kommentteja, vaan minun omia henkilökohtaisia ja minä vastaan niistä. Retoriikkani on hyvin runsasta."
Näinkö voi mies erottaa roolinsa?
Ministerin erityisavustaja on määraikainen virkamies, jota koskevat useimmat samat oikeudet ja velvollisuudet kuin muitakin valtion virkamiehiä. Valtioneuvoston antamissa ohjeissa todetaan muun muassa, että "kaikkien virkamiesten on asemansa johdosta viranhoitonsa ulkopuolellakin käyttäydyttävä asiallisesti, asianmukaisesti ja yleisten sopivuusvaatimusten mukaisesti."
Asiallisuutta ja virkamiesetiikan noudattamista edellytetään, koska työssään erityisavustajat ovat suomalaisen vallankäytön ytimessä. Vaikka heillä ei ole virallista esittelyvaltaa, välillä he käyttävät kokouksissa ministerin puhevaltaa, mikä on omiaan hämmentämään heidän asemaansa virkakoneistossa.

                                                              * * *

Parhaillaan suomalaiseen virkamieskuntaan kohdistuu poikkeuksellisen kärjekästä julkista arvostelua.
Viime aikoina Julkisen sanan neuvostoon on tullut useita kanteluita virkamiehiltä, jotka ovat sydämistyneet saamastaan julkisuudesta. Heidän virkatyönä tekemiensä ratkaisujen perusteluja ja oikeutusta on kritisoitu mediassa, minkä jälkeen virkamies on kohdannut yksityiselämässään vihapuhetta ja jopa suoranaista uhkailua. JSN ei ole yleensä löytänyt jutuista virheitä, eikä pelkkä epämukavista asioista uutisointi riitä langettavaan tuomioon.
Julkisen keskustelun rajoja piirretään nyt uusiksi. Mitä asiattomammin virkamiehet julkisuudessa käyttäytyvät, sitä vahvempia aseita he tarjoavat kriitikoilleen.
Kun retoriikka kovenee ja rintamalinjat kiristyvät, myös poliittisesti valittujen, virkamiesvastuulla toimivien erityisavustajien pitäisi sisäistää vaatelias virkamiesetiikka. Vaitelias ei tarvitse olla, mutta on siellä Twitterissäkin delete-nappi.

Kirjoitus on julkaistu Salon Seudun Sanomien kolumnipalstalla 12.9.2015 (ilman internetlinkkejä)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti