”Aivoterve kansalainen on tuottava kansalainen!” kajautti valtiovarainministeriön budjettipäällikkö Mika Niemelä Aivoliiton 45-vuotisjuhlissa marraskuun lopulla Helsingissä.
Jestas, onko meillä taas asiat näin huonosti! tuumasin minä kuulijan penkillä.
Nimittäin puheet tuottavasta kansalaisesta voimistuvat aina kansantalouden kireinä aikoina. Viimeksi 1990-luvun laman aikana ruvettiin puhumaan ”itseaiheutetuista sairauksista”, joiden kulut pitäisi maksaa yhteisen kukkaron sijasta sairaan ihmisen omasta pussista. Lopulta poliitikkojen hellimä ajatus kaatui riitelyyn, mitä vaivoja voisi pitää itseaiheutettuina. Himomaratoonarit kun joutuvat polvileikkauksiin siinä missä sohvaperunat verenpainelääkitykselle.
2000-luvun alussa hallitusohjelmiin kirjattiin ajatuksia ihanteellisista kansalaisista: tuottavista, aktiivisista, rationaalisista ja vastuullisista. He osaavat välttää julkisen sektorin kuormittamista, joka varattiin toisenlaisille eli heikommille ja epäitsenäisille kansalaisille tukiverkostoksi.
Vastuullisuus sisälsi ajatuksen siitä, että tuottava kansalainen tekee ns. hyviä valintoja toisin kuin vastuuton kansalainen, joka tulee kalliiksi hyvinvointivaltiolle.
Aivoterve kansalainen tarkoitti budjettipäällikön puheessa tuollaista vastuullisia valintoja tekevää kansalaista, joka syntyy, elää ja kuolee terveenä. Käyden koulunsa reippaasti, edeten nopeasti työelämään, pysytellen terveenä ja kaatuen saappaat jalassa kivasti ja vaivattomasti.
Käsi sydämelle, kukapa meistä ei tahtoisi tuollaista elämänkaarta?
Mutta sellaisen elämän eläminen vain ei ole ihmisen vapaasta tahdosta kiinni. Voimme yrittää tehdä parhaamme, mutta geenien lottoarvonnassa saammekin esimerkiksi rintasyövälle altistavan brca-geenimutaation. Se maratoonarimies voi puolestaan kuulua sukuun, jossa artroositaipumus haurastuttaa polvinivelet, ja ne menevät vaihtoon viimeistään viisikymppisenä.
Yhdessä me maksamme nämäkin hoidot. Tämä on se hyvinvointi-Suomen perusajatus.
Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin entinen johtaja Petri Virolainen siirtyi Päijät-Hämeen hyvinvointialueen johtajaksi ja ehdotti Helsingin Sanomain haastattelussa (28.11.), että ihmisiä voisi kenties ”velvoittaa pitämään itsestään parempaa huolta, jotta ongelmia ei tulisi niin paljon”.
Sotepalveluista kun puuttuu jopa satoja miljoonia euroja, eli palveluita pitää supistaa ja hoitoja priorisoida.
Kaikkialta maasta puuttuu myös hoitajia. Auta armias, jos heitä olisi tarpeeksi, kuinka paljon rahaa sitten kuluisikaan?
Kaikeksi onneksi meillä on UKK-instituutti. Se lahjoitti vastikään käyttöömme kuntakohtaisen laskurin liian vähäisen liikkumattomuuden kalliista hinnasta. Tarkistin heti. Jos saisimme 26 prosenttia useammin ja enemmän liikkuvia ihmisiä kotikaupunkiimme, säästäisimme ainakin kolme miljoonaa euroa.
Näillä pimeyksillä ja liukkauksilla Salo tarvitsisi myös reippaan liikahduksen tuntuvasti lähemmäs päiväntasaajaa.
Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran Salon Seudun Sanomien kolumnipalstalla 8.12.2022