Koronarokotukseen kuollut hoitaja – ja muita somevalheita

 Kun entinen jääkiekkoilija Jere Karalahti postailee Instagramiin mielipiteitään koronarokotusten vaarallisuudesta ja varsinaisen koronataudin vaarattomuudesta, Iltalehti tekee siitä välittömästi jutun (27.12.20). 

Kun  "ex-teknoyrittäjä" Ossi Tiihonen postailee Twitteriin, kuinka vuonna 2020 salaliittoteoriat tulivat vihdoin todeksi ja miten kansa "alistumisen merkkinä" käyttää kasvomaskeja, mikään tiedotusväline ei toista hänen juttujaan.

 Kun mediapersoonana tunnettu arkkitehti Maria Nordin ryhtyy pitämään verkkokursseja tietoisuusharjoituksista ja elimistön puolustuskyvyn vahvistamisesta, iltapäivälehdet ja viikkolehdet tulvivat otsikoita. Juttujen tahti vain kiihtyi, kun Tuoteturvallisuuskeskus (Tukes) määräsi Nordinille uhkasakon harhaanjohtavista terveysväittämistä kurssien markkinoinnissa. Maria Nordin on kertonut itse kokevansa mediajulkisuuden enimmäkseen kriittisenä ja tuomitsevana. Silti jokainen hetki julkisuudessa kannattaa käyttää, koska verkkokurssien suosio edellyttää myös mediajulkisuutta.

Sen sijaan mikään tiedotusväline ei näytä kiinnostuneen vaikkapa Liisa Nuutisesta, joka julkisilla FB-sivuillaan sekä suljetussa Korona- ja rokotuskriittiset -ryhmässä levittää niin hurjia salaliittoteorioita, että pakko niitä on itsekin käydä tutkiskelemassa. 

Jouluna hänen FB-seinällään väiteltiin uutisesta, jonka mukaan Tiffany Dover -niminen sairaanhoitaja oli Yhdysvalloissa  kuollut saatuaan koronarokotteen. Hän toki pyörtyi julkisella videolla, mutta pian alkoivat levitä uutisia, että hoitajaparka on kuollut. Muun muassa USA Today -lehti teki faktantarkistuksen ja julkaisi jutun, että on kyse on rokotustenvastustajien levittämistä valheista, hoitaja elää ja jatkaa töitään. Muun muassa Doverin työnantaja, tennesseelainen sairaala, julkaisi videon, jolla hän esiintyy. Liisa Nuutisen FB-sivullekin näitä todisteita jaettiin, mutta siitä ei tuntunut olevan mitään apua. Yhä vain Nuutinen seuraajineen uskoo mieluummin valeuutista kuin faktauutista.

 

 Ei siis ihme, että nämä valejutut kuolleista hoitajista ja koronarokotuksen mukana kehoon asetettavasta mikrosirusta päätyvät nyt myös Facebook-ryhmiin, joissa on monenlaisia koronasta kiinnostuneita ihmisiä. Osa heistä on potilaita, osa pitkään oireilleita, osa muuten vain ryhmissä liikuskelevia. Osaa voisi pitää tahallisesti valeuutisia ja rokotuskriittistä materiaalia FB-ryhmiin tuottavina. Ryhmät, joissa on aktiivisia ja vastuullisia ylläpitäjiä, siivoavat valemateriaalit pois, mutta joukkoon jää mm. postauksia, joissa "vain kysytään" tai "vain ihmetellään".

 Mutta suuri kysymys on edelleen se, miten valeuutisiin ja suoranaisiin valheisiin pitäisi  reagoida vastuullista journalismia harjoittavissa tiedotusvälineissä? Onko mitään hyötyä tehdä juttu, jossa toistetaan esimerkiksi Jere Karalahden höpötykset? Onko vastuullista journalismia, jos hyödyttömän julkkisen valheita toistetaan, mutta pyydetään aito asiantuntija kommentoimaan niitä ja kumoamaan suurimmat valheet? Itse en olisi ilman sosiaalista mediaa ja Iltalehteä edes kuullut Karalahden valheista. 

 Mutta en olekaan insta-aktiivi enkä seuraa Karalahden elämänvaiheita. Silti huomattavan moni seuraa – ja sama porukka myös seuraa päivän uutisia juuri iltapäivälehdistä. Iltapäivälehdet ovat sitoutuneet noudattamaan Journalistin ohjeita, joten juttujen on pidettävä paikkaansa. Ja jos edes muutama ihminen edes vilkaisee immunologi Seppo Meren vastauksia, niin taas on ujutettu faktatietoa muutamalle ihmiselle.

                                                                * * *

 Kirjoitin somen jakamispalvelujen vastuusta ja mm. kaupallisten blogialustojen vastuuttomuudesta 14.12.20 julkaistussa Ylen kolumnissani. Kerroin yhtenä esimerkkinä ReadySteadyFlow-blogista, jossa on jaettu valheellisia väittämiä rokotuksista. Aiemmin Kaksplus-lehden sivustolla "Hei meillä valvotaan" -nimellä toiminut blogi joutui siirtymään sieltä pois rokotus-valheiden vuoksi lehden saatua Julkisen sanan neuvostolta langettavan päätöksen. Toki blogisti itse kertoi tehneensä tämän muuttoratkaisun.

 Ja kuinka ollakaan. Juuri samalle päivälle kolumnini ilmestymisen kanssa on päivätty ReadySteadyFlow-blogin päivitys, jossa blogiin pääasiallisesti kirjoittava Emmi kertoo, että oli puolisonsa Ramonin kanssa "pitkään pohdittuaan" päättänyt lopettaa tämän blogin, jossa käsiteltiin myös terveysaiheita, joiden kirjoittamisesta oli vastannut hänen miehensä. 

Blogi jatkaa nyt Emmi Anniina -nimisenä ja keskittyy perheeseen ja yrittämiseen. Terveysaiheita ei enää mainita.

 

Viljapossu kirjoitti kolumnin

"Ulla-Pulla"
"Viljapossu"
"Ulla Järven naamasta näkee, että pulla maistuu"

Kommentointi ulkomuodostani ryöhähti valtoimelleen lääkäri Antti Heikkilän Lääkkeetön elämä -Facebook-sivustolla muutama päivä sitten. Kuukausi aiemmin olin kirjoittanut Ylen kolumnistivuorollani Lääkkeetön elämä -sivustolla harjoitetusta seuraajiin kohdistuneesta kiusaamisesta.

Yhtäkkiä olin itse kiusattu.

Toki olin varautunut siihenkin, sillä Antti Heikkilän nykyisestä toiminnasta kirjoittavat toimittajat saavat kyllä osansa. Hän ottaa sivustollaan käsittelyyn niin toimittajia kuin tiedotusvälineitä, jotka kyseenalaistavat hänen toimintaansa lääketieteen ja ravitsemuksen asiantuntijana.

Kuitenkin kuluneen vuoden aikana myös hänen omat seuraajansa ovat joutuneet Heikkilän ilkeilyn kohteiksi. Keskusteluketjussa, jossa kaksi naista pohdiskeli omaa jaksamistaan tiukan vähähiilihydraattisen dieetin noudattamisessa sairauden ja äskettäisen leskeytymisen keskellä, Heikkilä vain vähätteli ja neuvoi ostamaan pullaa, jollei terve elämä kiinnosta. Erityisesti tämä keskustelu tuntui minusta todella kohtuuttomalta ja suorastaan epäeettiseltä toiminnalta.

Heikkilän kolumniani koskeva postaus oli sinänsä ihan perinteinen: kirjoitukseni oli liitetty "Ylen kampanjointiin", joka "asettaa suomalaiset hengenvaaraan" sekä kehotus varoa Yleä, "joka on todellinen fake media". Mutta se, mikä tästä aloituksesta seurasi, ylitti kyllä oman ymmärrykseni.

Seuraajat alkoivat analysoida valokuvaani. Antti Heikkilälle osoitettiin kommentti, jossa häntä kehotettiin lahjoittamaan minulle ilmainen ketokurssi. Mitä tekee lääkäri Heikkilä? Peukuttaa ja toteaa: "Toivoton tapaus".

Tästä sivuston ylläpitäjän kommentista alkoi pilkanteko, jollaista en ole koskaan elämässäni kokenut. Olin yhtäkkiä vapaata riistaa. Avasihan "Mestari itse" sille oman tilinsä. Seuraajat alkoivat suorastaan kilpailla sillä, kuka keksii ilkeimpiä kommentteja. 

Olen työskennellyt toimittajana pian neljä vuosikymmentä, ja parikymmentä vuotta olen myös tutkinut terveysviestintää ja terveysvalistusta. Olen kohtuullisen karaistunut ammatilliseen väheksymiseen, sillä ravitsemuksen lisäksi olen muun muassa kirjoittanut rokotuksista ja rokotusten vastustajista. Nämä teemat ovat sellaisia, joista toimittajat ja tutkijat ovat tottuneet vastaanottamaan ilkeilyä ja jopa uhkailua. Kuitenkin näin järjestelmällinen ja lääketieteen asiantuntijana esiintyvän mielipidevaikuttajan kannustama kiusaaminen on ollut totisesti uusi kokemus.

Toimittajien ja tutkijoiden kiusaamisen tarkoitus on tietenkin heidän vaientamisensa. Sama koskee esimerkiksi poliitikkoja ja virkamiehiä. Pääsääntöisesti ulkonäkö-kiusaaminen kohdistuu naisiin, useimmiten nuoriin naisiin. Minun kaltaiseni keski-ikäisen naisen kiusaaminen ei silti ole poikkeuksellista. Yleensä se tapahtuu juuri tällä tavoin; huumoriin piilotettuna. Oma sukupolveni muistaa esimerkiksi "kikkelikortin" tasa-arvo-asiain neuvottelukunnan Marianne Laxenille  ja "muumimamman käsilaukun", jota presidentti Tarja Halonen kantoi.

Minä en ole heidän kaltaisensa merkittävä ihminen, joten onneksi kiusaaminenkin on vain "ala-aste-tasoista" ivaamista. Mukavalta se ei silti tunnu. En hyväksy myöskään kiusaamisen vähättelyä, jota esimerkiksi toimittajapiireissä usein viljellään. Pitäisin itseäni tunteettomana ihmisenä, jos en saisi sanoa, että viljapossuksi nimittely tuottaa pahaa mieltä. 

Kiusaamisen vähättely on pahimmillaan ajattelua, jossa kiusattu "saa syyttää itseään, jos antaa periksi kiusaajilleen". Vähättelyn toisessa päässä on sekin ajatuskuvio, jota on tuputettu raiskatuille naisille, jotka "saivat syyttää itseään", kun pukeutuivat niin paljastavasti, että heitä pidettiin helppoina uhreina.

Olen kaikesta huolimatta onnekas, kavereissani on niitä "alakoulun isoja tyyppejä", jotka ovat nousseet kiusaajia vastaan. Itsekään en aio vaieta, enkä anna pienentää itseäni – en henkisesti enkä fyysisesti. Olen tehnyt itseni näkyväksi ihmiseksi myös Antti Heikkilän facebook-sivuilla.

EDIT 10.8.2020: Viimeisin käänne tässä kiusaamisessa oli, kun Antti Heikkilä esti minulta kommentointi-mahdollisuuden omalle sivulleen. Sehän on toki täysin sallittua. Ikävintä oli kuitenkin se, että Heikkilä poisti kaikki omat kommenttini, joissa yritin tehdä itseni näkyväksi, eläväksi ja tuntevaksi ihmiseksi.

     Viljapossut ja Ulla-Pullat hän toki jätti paikoilleen...

Musta ja valkoinen maailma

"Kun siskoni kävelee työpuvussaan amerikkalaisessa sairaalassa leikkaussaliin, hänet neuvotaan roskakorien luo. Eihän musta nainen nyt voi leikkaamaan tulla…"

Uzodinma Iwealan sanat ovat pysäyttäviä. Akateemisesta nigerialaistaustaisesta perheestä tulleen Iwealan ja hänen sisarustensa kokemukset ovat kuin kohtauksia vanhoista elokuvista. Katsomme niitä kauhistellen, mutta emme hevin näe rotuerottelua 2000-lukulaisessa valkoisessa arjessamme.

Kunnes joku tulee meitä vastaan ja kertoo.

Uzodinma Iweala seisoo tiedetoimittajain maailmankongressin esiintymislavalla Lausannessa kesällä 2019, alleviivaten kahta todellisuuttaan afrikkalaistyylisellä sinisellä silkkipuvullaan. Iweala vangitsee kuulijansa tarkkaan harkituilla lauseillaan. Kädet säestävät palkitun kirjoittajan puhetta – miten ilmaisuvoimaiset voivatkaan ihmisen kädet olla!

Kuva: Ulla Järvi

"Vaikka olen koulutukseltani lääkäri, tietoinen syntyperästäni ja ominaisuuksistani, menin minäkin tilaamaan sen geenitestin, jolla valkoihoiset nationalistit pyrkivät todistamaan ’puhtaan euraasialaisen’ perimänsä", Iweala kertoo. Hän pohtii, miksi sellainen tuntuu olevan joillekin ihmisille Yhdysvalloissa niin kovin tärkeää. Kyse ei ole vain yksinkertaisesta mielenkiinnosta omia sukujuuria kohtaan.

Iweala kuvailee tapauksia historiasta, joka on unohtanut värilliset tieteentekijät. Moniko meistä tietää vaikkapa sen irakilaisen, joka kehitti norjalaisille menetelmän hyödyntää merenpohjan öljyvarantoja? Tieteen historia antaa kunnian mieluimmin valkoisille tiedemiehille.

Itse tulen puheen tässä kohtaa miettineeksi niitä lukemattomia sisaria, vaimoja, äitejä ja palvelijattaria, jotka "avustivat" kuuluisien tiedemiesten kokeissa ja tutkimuksissa. Heidän työnsä arvo on alettu nähdä vasta viime vuosina. Eiväthän vitsailut "labran tytöistä" minnekään ole tiedemaailmasta kadonneet. Jos tieteessä on häivytetty kokonainen musta maanosa, tieteen historiassa on ollut valtava naisenmuotoinen näkymätön manner.

Meidän toimittajienkin on katsottava peiliin. Seuraavan kerran, kun naispuolinen tutkija tai asiantuntija vetoaa vajavaiseen tietämykseensä, emme suinkaan suostu soittamaan naistutkijan suosittelemalle mieskollegalle. Esimerkiksi BBC ja Yle toteuttavat tätä jo käytännössä. Ylen useassa asiaohjelmassa naispuolisten haastateltavien osuus on noussut nopeasti viidenneksestä suhteeseen 47:53. Vain television ilta-uutisilla on vielä sparrattavaa.

Jälleen kerran kansainvälinen kongressi auttoi näkemään asioita suomalaisen tasa-arvokuplan ulkopuolelta.

Samalla kongressi osoitti, miten vaarallista on, jos me Pohjolan perukoiden kasvatit jätämme hiilijalanjäljen pelossa lähtemättä ihmisten ilmoille. Toki väkevä haastattelu tai painava dokumentti voi jättää meihin jäljen, mutta mikään välitetty viesti ei voita ihmisen kohtaamista kasvoista kasvoihin. Kohtaaminen hälventää ennakkoluuloja ja häivyttää erojamme. Siihen emme tarvitse edes geenitestejä.

Entä mitä Uzodinma Iweala saikaan geenitestillä selville itsestään?

"Geenitesti osoitti, että olen sataprosenttisesti ihminen."

                                               * * *

Kuvakaappaus Ylen jutusta. (2.6.20)

Tämä kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran Lääkärilehden kolumnipalstalla 27.9.2019. 
Se on vapaasti luettavissa myös Potilaan Lääkärilehdessä 6.10.19. 

Julkaisen tämän nyt omassa blogissani kesäkuussa 2020, kun Yhdysvalloissa rakenteellinen rotusorto on jälleen roihahtanut mielenosoituksiksi. https://yle.fi/uutiset/3-11380877
Poliisin tekemät surmat ovat nostattaneet mielenilmauksia aiemminkin:
https://yle.fi/uutiset/3-9011956

Kurjistettujen kapina on somekulttien moottori

Kannattaako esimerkksi rokotusten vastustajien tai ilmastoskeptikkojen kanssa loputtomasti väitellä? kysyttiin äskettäin viestintäkurssilla. Jäin kysymystä miettimään, koska oikeaa tai väärää vastausta tähän ei ole.

Helsingin yliopiston tiedeuutinen tarjoaa yhdenlaisen vastauksen: "Vastamedian kriitikot harhautuvat helposti sivupolulle keskittyessään tarkastamaan vastamediassa faktoina esitettyjä väittämiä yksi kerrallaan. On tärkeä ymmärtää, että vastamediat työskentelevät pääasiassa identiteettikysymysten eivätkä tiedonvälityksen parissa. Ne rohkaisevat yleisöään mieltämään itsensä kurjistetuiksi ja eliitin vastavoimaksi. Tällaisten tunnesiteiden luominen yleisöön on tärkeä osa vastamedian retoriikkaa."

Gwenaëlle Bauvois, Niko Pyrhönen ja Rūta Kazlauskaitė Helsingin yliopistosta sekä Tampereen yliopiston Tuukka Ylä-Anttila ja Jyväskylän yliopiston Karina Horsti ovat tutkineet Suomen, Ranskan, Yhdysvaltain ja Puolan ns. vastamedioiden strategioita, joilla nämä pyrkivät puhuttelemaan omia yleisöjään.

Tämän Petter Gröningin HY:n verkkosivuille tekemän jutun mukaan kyse on siis median yleisön identiteetistä, ei niinkään oikean tai väärän tiedon taistelusta tiedonvälityksessä. Tutkijat muistuttavat myös, että usein vastamedioiden jutut perustuvat oikeisiin uutisiin ja tosiseikkoihin, mutta niitä käsitellään puolueellisesti ja vain tiettyihin tarkoitusperiin sopivia faktoja valikoiden.

Tämänkaltainen ”kirsikanpoiminta” (cherry picking) on tavallista muissakin mielipide-yhteisöissä. Lääkäri Antti Heikkilän keväällä ilmestyneestä kirjasta tällaisia valikoituja faktoja ja muokattuja tulkintoja löytyi kymmeniä, mikä johti kirjan poisvetoon kaupoista. Tämä ei kuitenkaan ole kirjan suosiota vähentänyt; kirjastoissa sitä jonottaa tuhansittain suomalaisia. 

Vaikka facebook-sivuilla Heikkilän kielenkäyttö on ajoittain aivan hirveää, monet omatkin fb-kaverini näyttävät sivuista tykkäävän – koulutustaustasta riippumatta. Korostaahan Heikkilä ihmisen vapautta päättää omista valinnoistaan, joita "valtamedia yrittää heiltä pimittää".

”Kurjistetuiksi” itsensä mieltävät kansalaiset löytävät tukea somen yhteisöllisyydestä. Moni porukka vaikuttaa saaneen lähes kulttimaisia piirteitä. Silloin ei kyse enää todellakaan ole faktoista tai tutkitusta tiedosta. Tämän dynamiikan tunteminen ja siihen vastaaminen vaatii tiedeyhteisöltä aivan uudenlaista asennetta.

           Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran Tiedetoimittaja 4/2019 -verkkolehdessä.

Lisäys 7.1.2020: ESIMERKKI lääkäri Antti Heikkilän Terve elämä -facebooksivujen materiaalista ja mieluisten faktojen "kirsikanpoiminnasta". Nykyisinhän Heikkilä ei keskity vain terveellisen elämän kommentointiin ja ohjeistamiseen, vaan ohjaa seuraajiaan myös esimerkiksi kiistämään ilmastonmuutoksen. 

Sivustolla ei korjattu aiempaa virheellistä uutista Greta Thunbergin matkasta. Myöhemminhän kerrottiin, että Thunberg tosiaan joutui muiden matkustajien tavoin istumaan käytävällä junanyhteyden pettämisen takia. (Kuvaleikkeet taltioitu 7.1.2020.)