Tule käymään Salon Taiteiden Yän Kulttuurikirppiksellä!

Salon Taiteiden Yä torstaina 29.8. on taas tupaten täynnä tapahtumia. 

Tästä voit tutustua koko päivän ohjelmatarjontaan:  https://taiteidenya.showup.fi/

Tänä vuonna minäkin pääsin mukaan, kun osallistun Kulttuurikirppikselle tietokirjojeni kanssa. Ja no, onhan se kirjoittaminen aina osin myös taidetta, vaikka faktaa kirjoittaisikin!

Tarjolla on kirppishintaan takavuosien kirjoja, joissa olen ollut mukana kirjoittajana tai toimittajana.

Lisäksi saatavilla on uusin kirjani Armoton media, joka ilmestyi viime vuonna Suomen ensimmäisenä äänitietokirjana. Se on maksutta kuunneltavissa monissa podcast-palveluissa, esimerkiksi täällä. 

Nyt otettiin siitä pieni pokkaripainos! Sinulle, joka haluat nimenomaan lukea.

KULTTUURIKIRPPIS klo 16–22 Helsingintien tapahtumatorin vieressä (Narsissin viereinen tila, Helsingintie 1)

Kulttuurikirppiksellä on monipuolinen koostelma tekijöitä ja tuotteita. Piipahda siis sisään!

Kirppiksellä mukana: https://taiteidenya.showup.fi/tapahtumat-2024/kulttuurikirppis/

P.S. Armoton media -äänitietokirjassa on musiikillinen äänimaisema. Kirjan musiikin on säveltänyt ja esittänyt Asko Lehtonen. Joka muuten esiintyy Taiteiden yässä Kulttuuritalo Villin verstaalla klo 17–17.30. Lisää tietoa: TÄÄLLÄ.

Kurjistettujen kapina on somekulttien moottori

Kannattaako esimerkksi rokotusten vastustajien tai ilmastoskeptikkojen kanssa loputtomasti väitellä? kysyttiin äskettäin viestintäkurssilla. Jäin kysymystä miettimään, koska oikeaa tai väärää vastausta tähän ei ole.

Helsingin yliopiston tiedeuutinen tarjoaa yhdenlaisen vastauksen: "Vastamedian kriitikot harhautuvat helposti sivupolulle keskittyessään tarkastamaan vastamediassa faktoina esitettyjä väittämiä yksi kerrallaan. On tärkeä ymmärtää, että vastamediat työskentelevät pääasiassa identiteettikysymysten eivätkä tiedonvälityksen parissa. Ne rohkaisevat yleisöään mieltämään itsensä kurjistetuiksi ja eliitin vastavoimaksi. Tällaisten tunnesiteiden luominen yleisöön on tärkeä osa vastamedian retoriikkaa."

Gwenaëlle Bauvois, Niko Pyrhönen ja Rūta Kazlauskaitė Helsingin yliopistosta sekä Tampereen yliopiston Tuukka Ylä-Anttila ja Jyväskylän yliopiston Karina Horsti ovat tutkineet Suomen, Ranskan, Yhdysvaltain ja Puolan ns. vastamedioiden strategioita, joilla nämä pyrkivät puhuttelemaan omia yleisöjään.

Tämän Petter Gröningin HY:n verkkosivuille tekemän jutun mukaan kyse on siis median yleisön identiteetistä, ei niinkään oikean tai väärän tiedon taistelusta tiedonvälityksessä. Tutkijat muistuttavat myös, että usein vastamedioiden jutut perustuvat oikeisiin uutisiin ja tosiseikkoihin, mutta niitä käsitellään puolueellisesti ja vain tiettyihin tarkoitusperiin sopivia faktoja valikoiden.

Tämänkaltainen ”kirsikanpoiminta” (cherry picking) on tavallista muissakin mielipide-yhteisöissä. Lääkäri Antti Heikkilän keväällä ilmestyneestä kirjasta tällaisia valikoituja faktoja ja muokattuja tulkintoja löytyi kymmeniä, mikä johti kirjan poisvetoon kaupoista. Tämä ei kuitenkaan ole kirjan suosiota vähentänyt; kirjastoissa sitä jonottaa tuhansittain suomalaisia. 

Vaikka facebook-sivuilla Heikkilän kielenkäyttö on ajoittain aivan hirveää, monet omatkin fb-kaverini näyttävät sivuista tykkäävän – koulutustaustasta riippumatta. Korostaahan Heikkilä ihmisen vapautta päättää omista valinnoistaan, joita "valtamedia yrittää heiltä pimittää".

”Kurjistetuiksi” itsensä mieltävät kansalaiset löytävät tukea somen yhteisöllisyydestä. Moni porukka vaikuttaa saaneen lähes kulttimaisia piirteitä. Silloin ei kyse enää todellakaan ole faktoista tai tutkitusta tiedosta. Tämän dynamiikan tunteminen ja siihen vastaaminen vaatii tiedeyhteisöltä aivan uudenlaista asennetta.

           Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran Tiedetoimittaja 4/2019 -verkkolehdessä.

Lisäys 7.1.2020: ESIMERKKI lääkäri Antti Heikkilän Terve elämä -facebooksivujen materiaalista ja mieluisten faktojen "kirsikanpoiminnasta". Nykyisinhän Heikkilä ei keskity vain terveellisen elämän kommentointiin ja ohjeistamiseen, vaan ohjaa seuraajiaan myös esimerkiksi kiistämään ilmastonmuutoksen. 

Sivustolla ei korjattu aiempaa virheellistä uutista Greta Thunbergin matkasta. Myöhemminhän kerrottiin, että Thunberg tosiaan joutui muiden matkustajien tavoin istumaan käytävällä junanyhteyden pettämisen takia. (Kuvaleikkeet taltioitu 7.1.2020.)

Ja sitten hän ottaa esiin Einsteinin aivot

Biologian professori Daniela Kaufer on luvannut ohjelman mukaan kertoa, miksi pieni stressi on hyväksi aivoille. Tiedetoimittajien maailmankongressin retkipäivänä San Franciscon yliopistojen kampuksille olemme joutuneet valitsemaan kymmenien jännittävän kuuloisten otsikkojen välillä. Olemme poimineet mukaamme juomatölkit sekä tuhdit lounasleivät ja istahtaneet nuhjuisen luokkahuoneen koville tuoleille.

Israelilaissyntyinen Kaufer aloittaa kertomalla omasta taustastaan ja hyvään amerikkalaiseen tapaan jatkaa kiittämällä kesällä edesmennyttä mentoriaan, anatomian professori emerita Marian Diamondia. 

Odotamme perinteisiä diasulkeisia mutustellen eväitämme – mutta Kaufer avaakin valkoisen muoviämpärin ja nostaa sieltä esiin kokonaiset ihmisaivot.

Leipä juuttuu hetkeksi kurkkuun, mutta nielaisuakin nopeampi on liike, jolla kaivamme kännykät esille ja pelmahdamme professorin ja aivojen ympärille. Hellän arvostavasti Kaufer kääntelee harmaanvalkeaa elintä kerraten aivojen osia ja niiden toimintaa. Parinkymmenen hengen kuulijajoukko on ensin hiirenhiljaa, kunnes kysymykset aivojen haltijasta alkavat sinkoilla. Kaufer toteaa, ettei kehonsa anatomian opetukselle luovuttaneesta ihmisestä tiedetä paljoakaan. Palaamme paikoillemme.

"Haluatteko vielä nähdä Albert Einsteinin aivot?" professori Daniela Kaufer kysyy ja avaa pienen harmaan pahvilaatikon varoen. Varovaisuus johtuu hänen opettajansa varoituksesta – laatikon pohja kuulemma uhkaa nostellessa pettää. "Tyypillistä täällä Berkeleyssä, jossa kaikki tuppaa hajoamaan" Kaufer hymyilee. Kiiruhdamme uudelleen professorin ympärille. Laatikosta pilkistää kolmisenkymmentä lasilevyä.

Sitten hän ottaa esille Einsteinin aivot.

Aivoleikkeet on kiinnitetty lasilevyille, joita Kaufer nostelee laatikon kannelle. Näemmekö edessämme suurta neroutta? Kuulemmeko historian siipien havinaa? Pysähtyykö aika?

Luokkahuoneen ilmastointi hurisee ja kännykät naksuvat hiljaa. Sanon mielessäni itselleni: Koet tällaisen hetken ehkä ainoan kerran elämässäsi, älä tuhlaa sitä vain kameran räpläämiseen.

Pian Kaufer asettelee rasian kannelle ottamansa lasilevyt takaisin. Siirrymme perinteiseen esitelmään, mutta sen sävy on hetkessä muuttunut. Olimme tulleet paikalle aivoista kiinnostuneina, mutta luennoitsija tarjosikin meille ainutlaatuisen kokemuksen.

Marian Diamond (s. 1926) oli saanut vuonna 1984 nämä valmiit leikkeet Princetonin yliopistollisen sairaalan patologilta, Thomas Harveylta, joka oli ottanut aivot talteen Einsteinin ruumiinavauksessa vuonna 1955. Useampaan osaan palastellut aivot olivat tutkijoiden ulottumattomissa aina 80-luvun puoliväliin saakka, joilloin osia jaettiin muutamalle tutkijalle. Diamondin ryhmä pystyi muun muassa osoittamaan, että Einsteinin aivoissa oli normaalia enemmän gliasoluja liittyneinä hermosoluihin. Ero on tilastollisesti merkitsevä vasemmassa aivopuoliskossa (alueella 39). Einsteinin aivoja tutkitaan yhä, ja muissa tutkimuksissa on muun muassa havaittu vasemman ja oikean aivopuoliskon välisen yhteyden olleen keskimääräistä kehittyneempi.

Kaufer jatkaa osaltaan Diamondin tutkimuksia elinympäristön ja aivojen toiminnan vuorovaikutuksellisuudesta. Mitä elämyksellisempi, virittävämpi ja terveellisempi ympäristömme on, sitä kerroksellisempi on aivokuoremme – ja sitä luovemmin ja tehokkaammin aivomme toimivat. Älykkyydessäkään ei ole kyse vain siitä, millaisilla aivoilla varustettuna synnymme, vaan myös mahdollisuudesta käyttää ja kehittää niitä koko elämän ajan. Oppiminen ei synny itsestään, työmuistin kehittäminen vaatii työtä, välillä jopa pientä painetta – ja silloin tällöin jopa pysäyttäviä kokemuksia.

    Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran Lääkärilehden kolumnipalstalla 17.11.2017