Näytetään tekstit, joissa on tunniste terveydenhuolto. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste terveydenhuolto. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 10. toukokuuta 2023

Urbaania legendaa vai valeuutisia?

 Kolumnisti saa nykyaikana tottua kaikenlaiseen kommentointiin. Tuntuukin, että kolmivuotisen Ylen aamun kolumnistina kaikki vaihtoehdot on jo nähty.

Vaan eipäs ollutkaan!

Seuraan kohtalaisen tarkkaan terveydenhuollon uutisia. Entisistä työpaikoista on jäänyt "kiinnostus päälle", ja koska teen jonkin verran myös viestintäkoulutuksia, myös terveydenhuollon johtamista koskeva julkisuus kiinnostaa.

Olen sitä mieltä, että aivan viime vuosina julkisten sairaaloiden johtajat ovat siirtyneet aiempaa kaunistelevampaan puhetapaan kommentoidessaan julkisuudessa esitettyä kritiikkiä. Väistämättä kritiikki on entistä kovasanaisempaa ja kohdistuu suoraan johtamiseen, jopa johtajiin.

Takavuosina sairaalajohtajat olivat pääsääntöisesti lääkäreitä, joten etenkin lääkärikunta tuntui kollegiaalisuuden nimissä varovan sanojaan mediassa. Nyt lääkäritkin puhuvat uppoavasta laivasta ja pelastuslautoille autettavista harvoista potilaista.

Tästä kirjoitin tämän Ykköskolumnini. Kirjoitin tuoreiden esimerkkien kautta, miten sairaaloiden maineenhallinta johtaa omituisiin tilanteisiin.













Husin diagnostiikkajohtaja, kärkeväkielinen ja ahkerasti twiittaava Lasse Lehtonen ehätti jo anivarhain julkaisupäivän aamuna syyttämään minua urbaanin legendan levittämisestä ja valeuutisten tekemisestä. Hus kun ei kuulemma missään ole aikonut eikä aio lähettää sydänlapsia Tanskaan hoitoon.

Minä jouduin ottamaan kritiikin kuuliaisesti vastaan (kuten kunnon journalistin tulee) ja tein lisäyksen omaan facebook-postaukseeni. Että tilanne onkin jo oman sairaalan lisätöiden ansiosta korjaantunut. Lähetin myös tiedon twiitistä Ylen kolumnituottajalle

Totta kai harmitti! Vaikka mielestäni olin tehnyt taustatyötä riittävästi, ei tuollainen tieto ollut tarttunut haaviini.

Lisäkierteitä tapaus sai iltapäivällä, kun terveydenhuolto-alan nopealiikkeinen uutislehti Mediuutiset julkaisi Lasse Lehtosen twiitin tietoja tarkentavan uutisen. Toimittaja oli haastatellut Husin lasten ja nuorten sairauksien toimialajohtaja Jari Petäjää, joka kumosi selväsanaisesti Lehtosen väitteet. Hän totesi lisäksi, että lapsia saattaa yhä olla menossa ulkomaille hoitoon. Ja että Hus on viime talvesta asti tarjonnut tätä mahdollisuutta.

Ja ei kun taas editoimaan omaa Facebook-postausta.

Yhden päivän aikana muutuin mediaa seuraavasta ja tutkivasta journalisti-kolumnistista valeuutisia jakavaksi laiskuriksi, joka ei viitsi/halua tehdä faktantarkistusta kunnolla.

Vasta toimittajakollegan tarttuessa mahdolliseen uutiseen palautuivat oma kolumnini ja oma työni taas "kunnialliseksi journalismiksi".



Mitä tästä päivästä opin?

1) Taustatyötä ei kokenutkaan toimittaja tee niin hyvin, etteikö jokin pieni yksityiskohta voisi jäädä huomaamatta.

2) Kolumni ison uutisvälineen sivuilla tulkitaan helposti uutiseksi, vaikka se kuinka ilmoitettaisiin ja kehystettäisiin mielipiteelliseksi kirjoitukseksi. Faktojen pitää olla kunnossa. Tästäkin kolumnista piti useampi kohta tarkistaa ja varmistaa Ylen toimituksen tuottajaportaan vaatimuksesta sekä sitatoida huolellisesti. Pelkkiä "heittoja" ei hyväksytä. 

3) Lasse Lehtosella on 16 950 seuraajaa Twitterissä. Hän on taitava somettaja, hän osaa olla kärkäs ja kärkevä eli on siis loistava somepersoona. Samalla koen, että vuosien myötä hänestä on tullut myös ilkeäkielinen oman tiensä kulkija, joka ei kaihda omankaan talon johtajien kyseenalaistamista. Vaikka Lehtonen tuntee minut aiemmalta työuraltani, hän katsoo oikeudekseen halventaa osaamistani. Hän väitti myös useiden tiedotusvälineiden aikaisempia juttuja valeuutisiksi. Juttujen virheet pitäisi siis korjata; miksi niin ei olisi tehty, jos julkaistut tiedot ulkomaisesta hoidosta ovat valheita?

4) Herkkähipiäinen ihminen ei sovi kolumnistin hommaan. Mehän tyrkytämme mielipiteitämme ja tulkintojamme maailmasta. Kritiikki on vaan jotenkin kestettävä. Mutta entä kun myös tavallisia uutisia tekevä tavallinen journalisti on samalla tavalla suojaton jopa suuren julkisen organisaation arvovaltaisen johtajan tuomioille? Miten on mahdollista, että Husin kaltaisessa laitoksessa sallitaan tämän päivän kaltainen kielenkäyttö? Riittääkö, jos johtaja ilmoittaa, että "mielipiteet omia"?

5) Journalisteja valeuutisten ja urbaanilegendojen levittäjiksi kutsuva akateeminen johtaja suurine seuraajajoukkoineen on osaltaan mukana hajottamassa suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa, joka perustuu keskinäiseen luottamukseen. Se ON surullista.



EDIT 11.5.23 klo 11.00: Tarkkasilmäiset tätä ketjua seuraneet saivat todeta, että myöhään illalla Lasse Lehtonen julkaisi twiitin, jossa lieventeli aamun ilmaisujaan Lastensairaalan tilanteesta. Toimittajien leikkausjonoja koskevia "valeuutis"-väitteitään hän EI korjannut:




Korjaus 11.5.23, klo 11.12: Entiset ykkösaamun kolumnit ovat nykyisin omana ohjelmanaan Ykköskolumneja.





maanantai 12. joulukuuta 2022

Aivoterve kansalainen on tuottava kansalainen

”Aivoterve kansalainen on tuottava kansalainen!” kajautti valtiovarainministeriön budjettipäällikkö Mika Niemelä Aivoliiton 45-vuotisjuhlissa marraskuun lopulla Helsingissä.

Jestas, onko meillä taas asiat näin huonosti! tuumasin minä kuulijan penkillä.














Nimittäin puheet tuottavasta kansalaisesta voimistuvat aina kansantalouden kireinä aikoina. Viimeksi 1990-luvun laman aikana ruvettiin puhumaan ”itseaiheutetuista sairauksista”, joiden kulut pitäisi maksaa yhteisen kukkaron sijasta sairaan ihmisen omasta pussista. Lopulta poliitikkojen hellimä ajatus kaatui riitelyyn, mitä vaivoja voisi pitää itseaiheutettuina. Himomaratoonarit kun joutuvat polvileikkauksiin siinä missä sohvaperunat verenpainelääkitykselle.


2000-luvun alussa hallitusohjelmiin kirjattiin ajatuksia ihanteellisista kansalaisista: tuottavista, aktiivisista, rationaalisista ja vastuullisista. He osaavat välttää julkisen sektorin kuormittamista, joka varattiin toisenlaisille eli heikommille ja epäitsenäisille kansalaisille tukiverkostoksi.

Vastuullisuus sisälsi ajatuksen siitä, että tuottava kansalainen tekee ns. hyviä valintoja toisin kuin vastuuton kansalainen, joka tulee kalliiksi hyvinvointivaltiolle.


Aivoterve kansalainen tarkoitti budjettipäällikön puheessa tuollaista vastuullisia valintoja tekevää kansalaista, joka syntyy, elää ja kuolee terveenä. Käyden koulunsa reippaasti, edeten nopeasti työelämään, pysytellen terveenä ja kaatuen saappaat jalassa kivasti ja vaivattomasti. 


Käsi sydämelle, kukapa meistä ei tahtoisi tuollaista elämänkaarta?


Mutta sellaisen elämän eläminen vain ei ole ihmisen vapaasta tahdosta kiinni. Voimme yrittää tehdä parhaamme, mutta geenien lottoarvonnassa saammekin esimerkiksi rintasyövälle altistavan brca-geenimutaation. Se maratoonarimies voi puolestaan kuulua sukuun, jossa artroositaipumus haurastuttaa polvinivelet, ja ne menevät vaihtoon viimeistään viisikymppisenä. 

Yhdessä me maksamme nämäkin hoidot. Tämä on se hyvinvointi-Suomen perusajatus.



Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin entinen johtaja Petri Virolainen siirtyi Päijät-Hämeen hyvinvointialueen johtajaksi ja ehdotti Helsingin Sanomain haastattelussa (28.11.), että ihmisiä voisi kenties ”velvoittaa pitämään itsestään parempaa huolta, jotta ongelmia ei tulisi niin paljon”. 


Sotepalveluista kun puuttuu jopa satoja miljoonia euroja, eli palveluita pitää supistaa ja hoitoja priorisoida.


Kaikkialta maasta puuttuu myös hoitajia. Auta armias, jos heitä olisi tarpeeksi, kuinka paljon rahaa sitten kuluisikaan?


Kaikeksi onneksi meillä on UKK-instituutti. Se lahjoitti vastikään käyttöömme kuntakohtaisen laskurin liian vähäisen liikkumattomuuden kalliista hinnasta. Tarkistin heti. Jos saisimme 26 prosenttia useammin ja enemmän liikkuvia ihmisiä kotikaupunkiimme, säästäisimme ainakin kolme miljoonaa euroa.


Näillä pimeyksillä ja liukkauksilla Salo tarvitsisi myös reippaan liikahduksen tuntuvasti lähemmäs päiväntasaajaa.

 

              Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran Salon Seudun Sanomien kolumnipalstalla 8.12.2022