Kesäiltana suorastaan kuuluu hypähtää saunan terassilta kukkamekossaan tai hawaijipaidassaan tanssilavalle, jossa soi haikea tango.
Tämä on stereotyyppinen kuva suomalaisesta lavatanssista. Romantiikka voi tosin olla kaukana, kun tanssikansa hikoilee trikoissaan ja tennareissaan bugien ja fuskujen vauhdikkaissa kuvioissa.
”Erotiikka, se katosi lavoilta viimeistään viisitoista vuotta sitten, kun tänne tulivat nämä kuntourheilijat”, kommentoi eräs vanhempi miespuolinen tanssittaja hieman happaman oloisena. Monelle satunnaiselle lavakävijälle uudet vauhdikkaat tanssit näyttävät oudolta pomppimiselta. Missä on tanssiote, missä ihokosketus?
Uudempien tanssien peruskuviot kuitenkin kannattaa ottaa haltuun, sillä niin ovat tehneet tanssiorkesteritkin. Oletkos kuullut vaikkapa Vasten auringon siltaa -iskelmän huippuvauhdikkaan fusku-version?
Nämä ns. käden ali -tanssit tarjoavat myös seuraajalle tuntuvasti enemmän vapautta omaan liikkeeseen ja musiikin tulkintaan kuin suljetun tanssiotteen tanssit. Vaikka viejä edelleen päättää kuvioista ja rytmityksestä, voi seuraaja aina hieman varioida omaa liikettään. Se vasta kysyykin kehojen ja mielen kommunikaatiota tanssijoiden välillä!
Ja kyllä, nykyisin on alettu puhua seuraajista ja viejistä. Vaikka tanssipaikkojen valokylteissä vielä lukee ”Miehet hakee” ja ”Naiset hakee”, puhutaan muussa kielenkäytössä ja viestinnässä viejistä ja seuraajista. Onhan paritanssi kuitenkin aina viemistä ja seuraamista.
Perinteisten, joskus aika ahtaan paritanssiperinteen murtumisesta kertoo nuorten paritanssi-innostus, joka alkoi tänä vuonna levitä etenkin TikTokin tanssivideoiden ansiosta. Omakin siskontyttöni on toivonut koko kesän pääsevänsä kanssani tanssilavalle. ”Kaikki on käyneet”, hän kertoo innostuneena. Kuvaan kuuluu kuvaaminen ja sometus. Toivottavasti aikataulumme natsaavat.
Olisi ihanaa, jos edes muutamiin nuorempiin ihmisiin tanssikärpänen purisi. Ei ole kivaa, jos lavatanssit ukkoutuvat ja akkoutuvat; kipuilevathan monet lavat taloudellisissa vaikeuksissa. Parinkympin hujakoilla pyörivät lipunhinnat kattavat silti vain osan kuluista, ja monet lavat pysyvät toiminnassa vapaaehtoisten voimin.
TikTokin lisäksi myös perinteisessä mediassa on herätty paritanssi-innostukseen.
 |
| (Kuvaleike Yle sivustolta) |
Ylen Puoli seiskan kesäilta -ohjelmaa tehtiin tänä juhannuksena suorana Somerniemen Ämyrin tanssilavalta. Se toi juhannustanssit kotisohvalle heillekin, jotka eivät lavoille pääse. Ohjelma vieraili kesän aikana myös Tervolassa Suukosken lavalla ja Virtain Hiekkarannalla.
Jopa Helsingin Sanomat vietti tanssi-illan Ämyrillä. Tuossakin jutussa selvitettiin juuri nuorten aikuisten kokemuksia lavoilta. Erikoisesti pohdittiin, miltä tuntuu koskettaa vierasta ihmistä. Selvästi se on tansseissa kävijöille helpompaa kuin ei-tanssiville.
Jos jotain kaipaisi tanssilavoille pitämään lavat pystyssä, niin nuoria miehiä. Tätä kuulin sivukorvalla nuorten naisten kaipaavan: ”Eikö ne jätkät tajua, millainen hillopurkki täällä olis tarjolla”!
Vaikka yhä useammat käyvät tanssimassa liikunnan ja elävän musiikin takia, niin onhan tanssimisessa läsnä aina myös kehollisuus.
Tässä ajassamme kehon ja mielen yhteys on vaarassa kadota, kun peukalo näyttää olevan se tärkein kehon osa, joka yhdistää meidät muihin ihmisiin.
Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran Salon Seudun Sanomien kolumnipalstalla 27.7.2024 otsikolla Tänäänkin tanssitaan – mutta kuinka kauan?
 |
| Ämyrin tanssilavan ilmoitus vuodelta 1952. (Kuva: www.amyri.fi) |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti