sunnuntai 1. maaliskuuta 2026

Poliitikkojen herkkähipiäisyys voi pilata tulevat vaalit – Tapaus Tytti Tuppurainen ja oikeustoimilla uhkailu

(Kuvaleike, HS, 7.2.26)

”Tytti Tuppurainen on STT:n saamien tietojen mukaan nöyryyttänyt avustajia ja kansanedustajia”, uutisoitiin 28. tammikuuta. Vielä samana päivänä SDP:n puoluejohto kiisti jutun tiedot ja Tuppurainen ilmoitti harkitsevansa oikeustoimia Suomen tietotoimistoa kohtaan.

”Tytti Tuppurainen ei pidä STT:n oikaisua riittävänä ja harkitsee yhä oikeustoimia”, uutisoitiin 7. helmikuuta, kun STT oli korjannut joitain jutun väitteitä.

”Tytti Tuppurainen harkitsee kantelua Julkisen sanan neuvostoon”, uutisoitiin torstaina 12. helmikuuta. (kts. kuvaleike, HS)

Tuppuraisen ja STT:n nokkapokkaa on käyty siis jo kolmatta viikkoa. Mahdollinen kantelu Julkisen sanan neuvostoon (JSN) estää samanaikaiset oikeustoimet tuomioistuimissa. Julkisen sanan neuvosto ei anna tuomioita, vaan vapauttavia tai langettavia ratkaisuja tiedotusvälineelle. JSN on alan eettinen neuvosto, jonka langettava ratkaisu kertoo, että tiedotusväline ei ole noudattanut Journalistin ohjeita.


Alan ulkopuolisesta voi tuntua, että moite ilman rangaistusta tai taloudellista sanktiota on kevyt pelote, mutta alan sisäisen eettisen koodiston vastainen toiminta on yhä häpeäleima. STT:n tapauksessa leima on erityisen kiusallinen, olihan päätoimittaja Minna Holopainen puheenjohtajana työryhmässä, joka laati ehdotuksen uusimmista Journalistin ohjeista.

Toimittajien oikeustoimilla uhkailusta on tullut yksi poliitikkojen lempiharrastuksista, eikä se lupaa hyvää ensi vuoden eduskuntavaaleja ajatellen. Samaan aikaan eduskuntavaaleista on tulossa entistä enemmän isolla rahalla ja julkisuuspelillä voitettava kamppailu.

Ylen haastattelussa (2.2.) E2-tutkimusyhtiön johtaja Karina Jutila arvioi, että ehdokkaiden omien varojen sekä ulkopuolisen vaalirahoituksen merkitys voimistuu.

Esimerkiksi Pro Markkinatalous tavoittelee arvioiden mukaan ensi vuonna jo 2,3 miljoonan euron vaalibudjettia ensi vuoden eduskuntavaaleissa. Jutila on huolissaan demokratian toteutumisesta, jos vaalirahoittajat alkavat vaatia etenkin ministeriksi nousseilta ”vastinetta rahoilleen”.

Mainosrahalla voi ostaa myönteistä julkisuuskuvaa. Sosiaalisen median algoritmit taas suosivat vihaista kommentointia, ja poliitikko voi kalastella näkyvyyttä myös vihapuheella. Kaikenlaisilla voimakkailla tunteilla on yhä isompi rooli myös perinteisessä uutismediassa.

(Kuvaleike 2.2.26, Yle)


Yhteistä politiikan uudelle julkisuudelle on poliitikkojen voimistuva halu itse säädellä omaa julkisuuskuvaansa. Miksi demarien Tuppurainen lähti uhkailemaan mediaa oikeustoimilla? Onko niin, että puolueessa, joka janoaa vaalivoittoa ja sitä kautta pääministeripuolueen asemaa, kaikki negatiivinen julkisuus koetaan uhaksi?

Vaaleihin on vielä tuskastuttavan pitkä aika, ja uutismedia voi nostaa vielä monta kohua. Kukaan ei pysty ennustamaan, mikä kohu vie ihmisen eduskuntatalolle, mikä kohu sulkee ovet. Tosiasia kuitenkin on, että vaalirahaneuvotteluja käydään parhaillaan – samaa tahtia puolueiden hallitusohjelman kirjoittamisen kanssa.


               Kirjoitus on julkaistu Salon Seudun Sanomien kolumnipalstalla 15.2.2025               


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti