”Hymy ensimmäisenä maailmassa.
Tytön ympärileikkaus Afrikassa”
Näin julisti otsikossa Hymy vuonna
1976. Juttu päätyi hyvää journalistista tapaa tulkitsevan Julkisen sanan
neuvoston käsittelyyn. JSN antoi langettavan päätöksen perustellen ratkaisuaan
sillä, että Hymyn sensaatiomainen ja loukkaava esitystapa oli omiaan johtamaan
lukijaa harhaan. Neuvoston mukaan jutusta sai sen käsityksen, että kyse oli
perinteisestä rituaalista, vaikka se oli pelkkää puoskarointia.
Juttu oli ajan hengen mukainen, ja
tietysti Hymyn linjaan kuului räväkkyys ja päivittely. Veikko Lintisen kuvat
ovat paljastavat, vailla mitään häveliäisyyttä. Jutussa kuvaillaan Josephinen
häpykielen poisto yksityiskohtaisesti. Toimittaja Erkki Wessman myös pohtii
pitkään, voiko länsimaalainen ihminen ymmärtää ”mustien maanosan” monia
ristiriitaisuuksia. Miten hyvyyden rinnalla on myös paljon julmuutta.
* * *
Tällä viikolla olimme Julkisen
sanan neuvostossa jälleen afrikkalaistyttöjen ympärileikkausta koskevan
kantelun äärellä. Helppoa ei edelleenkään ollut ratkaista, ovatko Helsingin
Sanomat ja valokuvaaja Meeri Koutaniemi noudattaneet hyvää journalistista tapaa
julkaistessaan kuvauksen tyttöjen ympärileikkauksesta. Neuvoston enemmistö
asettui vapauttavalle kannalle.
Miksi kahdesta samaa,
poikkeuksellisen vaikeaa asiaa käsittelevästä jutusta tulee erilainen tuomio?
Molemmissa jutuissa tytöt olivat tunnistettavia, vaikka HS:n jutussa nimet oli
muutettu, toisin kuin Hymyn jutussa. HS:n kuvissa tyttöjen intiimit alueet
eivät näkyneet. Molemmissa jutuissa kuvailtiin yksityiskohtaisesti tyttöjen
kauhua ja kipua, mikä myös näkyi kuvista. 1970-luvun Tansaniassa ja 2010-luvun
Keniassa tyttöjen ympärileikkaus on kiellettyä. Journalistit ovat siis paljastaneet
tapahtumia, joista pitäisi seurata rangaistus.
* * *
Sananvapaus on demokraattisen
yhteiskunnan perusta, todetaan Journalistin ohjeissa. Journalisti on vastuussa
ennen kaikkea yleisölleen, jolla on oikeus tietää, mitä yhteiskunnassa
tapahtuu. Maailmassa tapahtuu koko ajan paljon sellaista, joka on laissa
kiellettyä. Länsimaalainen ihminen voi tuskin koskaan ymmärtää, hyväksymisestä
puhumattakaan, tyttöjen ympärileikkauksen kaltaista julmaa tapaa. Sitä
puolustellaan milloin uskonnolla, milloin perinteillä, mutta lopulta kyse on
niistä ihmisistä, jotka juuri nyt, tällä hetkellä vaativat omassa yhteisössä
ympärileikkausten jatkamista.
Koska tätä julmuutta tapahtuu tässä
ajassa juuri nyt, siitä on pakko kertoa. Valokuva on dokumentti yhdestä
hetkestä. Se voi olla lavastettu tapahtuma – mitä ilmeisesti epäiltiin tuolloin
Hymyn jutun aikoihin. Kuva voi olla harkitsematon sohaus, joka haluaa vain
revitellä ja paljastaa irvokkuuksia. Valokuva on yleensä aina kannanotto ja
mielipiteen ilmaus: näin minä tämän näen.
Valokuvaaja Meeri Koutaniemi on
ilmeisen pitkään harkinnut, mitä voi ympärileikkauksesta kertoa. Hän oli
selittänyt tarkoituksensa ja pyytänyt alaikäisten tyttöjen vanhemmilta
suullisen ja kirjallisen luvan sekä kuvaamiseen että julkaisemiseen. Tyttöjen
kärsivät kasvot näkyvät valokuvissa, mihin oli myös lupa.
Ilman kasvojaan tytöt olisivatkin
olleet jälleen kerran vain vallankäytön kohteita, pelkkiä ruumiita, joita saa
silpoa.
Kun näemme tyttöjen kasvot meille
tulee kamalan paha olo. Julmuus koskettaa meitä hetken.
Kirjoitus on julkaistu Salon Seudun Sanomien kolumnipalstalla 23.5.2014
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti