Terveys-Hymy ei hyydy

Hymy-lehden paljon luettu liite, Terveys-Hymy, sai tammikuussa Julkisen sanan neuvostolta langettavan päätöksen piilomainonnasta ja kritiikittömästä suhtautumisesta tietolähteisiin. Koska Terveys-Hymystä oli annettu lausuma jo vuonna 2004, neuvosto päätyi antamaan vakavan huomautuksen.

Kantelu oli kohdistunut Terveys-Hymyn numeroon 10/2016. Sekä kantelijan että neuvoston mukaan lehden jutut olivat kritiikittömiä ja mainosmaisia käsitellessään itsehoitotuotteita ainoastaan positiivisten käyttäjäkokemusten kautta. 

Neuvosto totesi, että lehdessä julkaistuilla jutuilla ja mainoksilla oli selvä yhteys: "Lähes kaikista Terveys-Hymyssä 10/2016 mainostetuista tuotteista oli juttu joko edeltävässä tai seuraavassa Terveys-Hymyn numerossa. Piilomainontaan viittaa myös se, että sama henkilö vastaa juttujen kirjoittamisesta ja ilmoitusten myynnistä."

Olen nyt JSN-kauteni (2014–2016) päätyttyä jaksanut kahvipöydissä ja viestintäluennoilla vakuuttaa, että langettava päätös on toimittajalle aina kova paikka. 

Kun nyt olen valmistellut taas esitelmää ja yhtä blogi-tekstiä, tartuin Terveys-Hymyyn ja rupesin lukemaan sen uusia ja vanhoja juttuja. Vaikka nettisivuilla ei pahemmin mainoksia olekaan, löytyi ensi katsomalta asetelma, jossa vierekkäin asettuvat "nätisti" havupuu-uutejuoma ja sen uskomattomasta tehosta kertova juttu.

Ylläoleva juttu on ilmestynyt JSN:n päätöksen jälkeen. Mikään ei ole siis muuttunut!

No, jospa ei oltu vielä ehditty korjata konseptia...

Tuoreimmat jutut tuovat ilmi karun totuuden. Mitään korjausliikettä on tuskin odotettavissa. 9. helmikuuta 2017 päivätyssä jutussa Ritva Salminen kehuu oman luontaistuotekauppansa myymää valmistetta, joka pienensi hänen suonikohjunsa. Kauppa on mainittu oikein kunnolla, nettiosoitetta myöten.

Minkä Evira kieltää, sen Otavamedia sallii?

Terveys-Hymyä julkaisee Otavamedia. Miettimään jäin, eikö Julkisen sanan neuvostoa arvosteta enää sielläkään?

Toisaalta Terveys-Hymyn toiminta on sallittu niin kauan, että piilomainontaa ilmeisesti katsotaan konsernissa läpi sormien. Mielenkiintoista onkin, että Otavamedia sallii sen, minkä elintarvikkeiden turvallisuutta vahtiva Evira kieltää.

JSN:n käsittelemässä kantelussa yhtenä juttuna on mukana artikkeli, jossa kantelijan mukaan mainostetaan Regulat-nimistä luontaistuotetta. Terveys-Hymyn jutuillehan on ominaista, että jutussa on mainittu vain yksi tuote kauppanimeltään. Päätoimittaja Mika Lahtosen vastauksessa JSN:lle todettiin, että kommentit ovat sensuroimattomia ja perustuvat haastateltavan omiin kokemuksiin. Toimittaja tai lehti ei siis ikään kuin määrittele, ovatko väitteet totta vai eivät.

Erityisen mielenkiintoiseksi tuon Regulat-jutun tekee se, että Evira oli antanut kesällä 2016 Harmonia Life Oy:lle markkinointikiellon koskien sen myymää Regulat-valmistetta. Markkinointikiellossa luetellaan erikseen yhtiön tuottamia markkinointimateriaaleja ja esitteitä.

Terveys-Hymyn journalismiin ei Evirakaan voi vaikuttaa, sillä Regulat-tuote saa tuhansien merkkien pituisen ilmaisen mainoksen Terveys-Hymyssä jutussa "Moni vaiva johtuu entsyymien puutteesta”. Juttu on julkaistu Terveys-Hymyn verkkosivuilla 19. lokakuuta 2016. Jutussa haastateltu "kokemusasiantuntija" on luontaistuotteiden myyjä.

Lähetin sähköpostin Otavamedian perhelehtien julkaisujohtajalle ja kysyin, mitä me toiset toimittajat voimme vastata median yleisölle, joka miettii, onko Julkisen sanan neuvoston päätöksillä mitään vaikutusta. Tähän asti olen itse luottanut, että ON.

Toivon mukaan minulle myös vastataan.

Onko vastuu aina vain lukijalla?

Hunks-tanssija Jani Kokki kertoi viikonlopun Ilta-Sanomissa (26.4. ja 27.4.) voivansa todella hyvin ja olevansa vuosi sitten todetusta paksusuolensyövästä huolimatta pirteä ja elinvoimainen.  ”Tuntuisi tyhmältä, että nyt kun voin näin hyvin, menisin lääkärien ehdottamaan leikkaukseen ja saisin siitä ikuisen avannepussin vyölle sekä aloittaisin sytostaattihoidon, joka vain pahentaa vointiani.”

Tällä viikolla Kokille on kerätty rahaa, jotta tämä pääsisi vaihtoehtoisiin hoitoihin Kroatiaan. Siellä olisi tarjolla muun muassa meditaatiota ja akupunktiota. Media on auliisti levittänyt sanaa hyväntekeväisyystempauksesta.

Vanhan ajan journalisti on hieraissut moneen kertaan silmiään näitä juttuja lukiessaan. Kerrottaisiinko täytenä totena, jos syöpäpotilas päättelisi kasvaimensa syntyneen pahan silmän vaikutuksesta tai humanoidien asettamana? Tuskin. Syövän hoitomuodoista sen sijaan voi sanomalehdissäkin lasketella millaista luikuria tahansa.

                                                                            * * *

Tiedotusvälineissä kerrotaan paitsi faktoja, myös tarinoita, mielipiteitä, uskomuksia, vitsejä ja valheita.

Kukaan ei viitsisi lukea lehdestä pelkkiä numerosarjoja, tilastoja tai kokousten pöytäkirjoja. On sekä ymmärrettävämpää että mukavampaa, kun toimittaja on kerännyt numeroiden ja faktojen lisäksi juttuunsa näkemyksiä ja kokemuksia.

Median yleisö on tottunut luottamaan sanomalehtiin. Vaikka jutuissa esitettyjen näkemysten kanssa voikin olla eri mieltä, ja tekeville sattuu virheitä ja kömmähdyksiä, perusluottamus on lukijasuhteen kivijalka.

                                                                            * * *

Terveysjutuissa faktat ovat usein erityisen tylsiä. Laihtuakseen pitää syödä vähemmän ja kuluttaa enemmän. Ravintoaineet saa lähes aina paremmin ruoasta kuin pilleripurkista. Elämäntavoillaan voi myöhentää monien perinnöllisten sairauksiensa puhkeamista, mutta silti ihmisellä on ”parasta ennen” -päivä.

Ikävintä elämässä on kuoleminen. Siksi kuolemattomuutta on yritetty lunastaa kautta ihmiskunnan historian mitä kummallisimmin keinoin. Epäonnistuminen yrityksissä on ollut sataprosenttista.

Silti me janoamme tarinoita siitä, miten joku on parantunut vakavasta sairaudestaan. Etsimme ja tarvitsemme vertaistukea, kohtalotovereiden tarinoita ja kokemuksia. Haluaisimme niin kovasti uskoa, ettei meille käy kuinkaan. Eikä mikään uhkaisi meidän rakkaitammekaan. Nykyihmiselle erityisen tuskallista on alistuminen vääjäämättömän edessä.

Syöpäpotilaiden haastatteluihin liitetään poikkeuksellisen usein taistelun vertaiskuvia.

Ilta-Sanomienkin juttu kertoo, ettei Jani “luovuttanut shokkidiagnoosin edessä, eikä luovuta”. Ilta-Sanomat siis luo kuvan, että tieteellisesti tutkittuihin ja vertaisarvioituihin hoitomuotoihin, kuten leikkauksiin ja sytostaatteihin turvautuva syöpäsairas olisi jotenkin luovuttaja.

Vasta kauan jutun julkaisun jälkeen sitä päätettiin Ilta-Sanomien toimituksessa täydentää syöpälääkärin kommenteilla. Kommentit jutun lopussa ovat ikään kuin opponentin puheenvuoro. Jani Kokki mielipiteineen on oikeassa, lääkäri tieteen asettamine varauksineen jollain tapaa epävarma.

Ennen vanhaan meille toimittajille opetettiin, että mielipide pitää erottaa faktasta niin, että lukija tietää kummasta on kysymys. Mutta missä välissä tieteestä tuli mielipide ja huuhaasta fakta?

               Kirjoitus on julkaistu Salon Seudun Sanomien kolumnipalstalla 1.5.2014

Saako toimittaja saikkua liian helposti?

Ylen A-talk-ohjelman (29.11.12) insertissä toimittaja kävi neljällä yksityisellä lääkäriasemalla testaamassa, miten ”helposti saa saikkua”. Hän kertoi ammattinsa ja taustansa, valitti unettomuutta ja uupuneisuutta sekä pyysi sairauslomaa. Erilaisten selvitysten jälkeen saikkua irtosi 2–8 päivää.

Toimittaja ei kertonut olevansa juttukeikalla. Lääkäriasemien ulkopuolella odotti kuvaaja, jolle toimittaja heilutteli sairauslomatodistuksiaan. Seuraavana päivänä toimittaja otti yhteyttä lääkäreihin ja pyysi kommentteja.

Lakeja ei rikottu, lääkäriä saa narrata ja potilas sai hoitoa. Silti juttu jäi kaihertamaan; pyhittikö tarkoitus keinot?

Journalistin ohjeet (JO 9) suosittavat toimittajaa kertomaan ammattinsa, mutta tavallisuudesta poikkeavia keinoja voi käyttää, jos yhteiskunnallisesti merkittäviä seikkoja ei voida muutoin selvittää.

Lääkäri puolestaan vakuuttaa Lääkärinvalassa kunnioittavansa potilaansa tahtoa ja täyttävänsä velvollisuutensa ketään syrjimättä. Lääkäriliiton eettisten ohjeiden mukaan lääkärintodistuksen tulee perustua “sellaisiin tietoihin, joiden paikkansa pitävyydestä lääkäri itse on vakuuttunut”.

Toimittajien uni- ja jaksamisongelmista on tutkittua tietoa. Jopa joka neljäs nuori journalisti joutuu turvautumaan lääkkeisiin uupumuksen tai masennuksen vuoksi. A-talkin testaamilla lääkäreillä on siis ollut täysi syy luottaa potilaansa kertomukseen.

Vuonna 2006 JSN ratkaisi, että Hymyn toimittaja sai valehenkilöllisyyden turvin testata kolmessa sosiaalitoimistossa, kuinka helposti saa toimeentulotukea. Sosiaalitukien väärinkäyttö ja asiakkaiden kohtelu olivat riittävän merkittäviä asioita oikeuttamaan poikkeukselliset keinot.

Ylen juttu paljasti, että valepotilaskin sai asiallisen kohtelun, mutta sairauslomien pituudet vaihtelivat. Vastausta ei saatu työnantajaleirin herättämään huoleen aiheettomien sairauslomien yleisyydestä, mikä lienee ollut se alkuperäinen jutunteon lähtökohta.

Samaan aikaan terveydenhuoltojärjestelmä ja hyvinvointivaltio rapautuvat. Vauras suomalaismies elää 12 vuotta pidempään kuin köyhä toverinsa, mutta emme tiedä miksi. Ainakin se varakas kaveri pääsee samantien vaikka neljän yksityislääkärin luo, mutta kunnan terveyskeskuksessa potilas ei aina pääse edes jonoon?

Journalistejakin tarvittaisiin mukaan tutkimaan ja selittämään murrosta, mutta harmillisesti ne jutut eivät valmistuisi päivässä tai parissa.

Kolumni on julkaistu Journalisti-lehdessä 1/2013