Sosiaalisen median vihapuheet on arvioitu yhdeksi vaikuttimeksi Anders Behring Breivikin veritekoihin. Internet on lisännyt hurjasti avoimuutta ja luonut paikkoja mielipiteiden ilmaukseen, mutta samalla rakentanut valtatien vihapuheelle ja ääri-ilmiöille.
Toimittajille internet tarjoaa huippunopean väylän tuoda uutisia ihmisten luettavaksi. Verkkokeskusteluissa puolestaan voi käydä tutkailemassa ”tavallisten ihmisten” mielipiteitä ja kokemuksia. Vihapuheen lietsojien nopeus ja ärhäkkyys kuitenkin mietityttää – jopa pelottaa.
Tavallinen uutisjournalistikin joutuu nykyisin aivan uudella tavalla miettimään työtään, sillä vihapuhe kohdistuu yhä voimakkaammin myös meihin toimittajiin. Tämän olen itsekin kokenut kouriintuntuvasti. Koskaan ennen 30-vuotisen toimittajan urani aikana ei journalistin sananvapauttani ole uhattu niin useasti kuin kuluneen vuoden aikana.
* * *
Juttujeni aiheet ovat olleet ihan tavallisia: ruoka, rokotukset ja arabimaailman kuohunta. Jotenkin vielä ymmärrän, että Syyrian tilanne kuohuttaa myös Suomessa asuvia syyrialaisia, joten saamani moitteet ”tappajien edustajan” haastattelusta vielä ymmärrän.Sen sijaan ruokavaliojuttujen repostelu ”ruoka-aktivistien” verkkokeskusteluissa menee yli ymmärryksen.
Pelottavimpina kuitenkin koin rokotuskriittisten piirien vainon, joka kohdistui minuun toimittajana viime talvena haastateltuani Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ylilääkäri Terhi Kilpeä. Jutussa Kilpi kertoi hyvin avoimesti, miltä tuntui joutua vihapuheen kohteeksi, kun hän pyrki noudattamaan lääkärin tärkeintä ohjetta ihmiselämän suojelemisesta.
Sain rokotuskriitikolta puhelinsoittoja, joiden sisältöä sitten leviteltiin useita viikkoja muun muassa uusisuomi.fi-sivustoilla. Työhistoriaani pengottiin ja arvosteltiin ja minusta toimittajana luotiin epäluotettava kuva.
Puhelinkeskustelussa minulle uhattiin koituvan ”ikäviä seurauksia”, jos en lopeta kirjoitteluani.
* * *
Tiedän, etten valitettavasti ole ainoa toimittaja, joka on joutunut ammattiasemansa vuoksi vainon kohteeksi. Esimerkiksi maahanmuutosta ja rasismista uutisoivat toimittajat ovat joutuneet vakavienkin uhkausten kohteeksi.Takavuosina tällainen uhkailu kohdistui yleensä vain toimittajiin, jotka uutisoivat rahan ja vallan kytköksistä. Internetin aikakaudella vihapuheen kohteeksi ovat joutuneet myös uudet journalistiryhmät – kuten esimerkiksi terveystoimittajat.
Tällä vuosituhannella terveydestä ja terveistä elintavoista on tullut joillekin ihmisille uskonnon kaltainen, koko elämää määrittävä ohjenuora. Ehkä siksi eri tavoin elävät nähdään oman elämänkatsomuksen vihollisina.
Asioista mahdollisimman neutraalisti uutisoimaan pyrkivät toimittajatkin pyritään personoimaan ja esittämään potentiaalisina uhkina.
Toimittajan persoonaan kohdistuvat hyökkäykset ovat ilmiö, josta meitä toimittajia kehotetaan itsesuojelun nimissä mieluummin olemaan kertomatta julkisesti.
Mutta mitä siitä seuraa, jos me toimittajatkin vaikenemme?
(Kolumni julkaistu Salon Seudun Sanomissa elokuussa 2011)