Euroopan heinäkuisella tiedeviikolla Ranskassa esitetty
kysymys hämmentää suomalaisen. Tupakoinnin edut?
Hyvin hämmentävä oli ollut koko seminaarisessio, jossa
kysymys esitettiin (kuva alla). Tilaisuus oli Euro Science Open Forumin ohjelmassa esitelty
avoimena keskusteluna, jonka tarkoitus oli ”lisätä myötätuntoa ja haastaa
yhteiskunnassa vallitsevia tapoja nähdä nikotiini ja sen käyttäjät”.
Session ensimmäinen puhuja oli lääketieteen professori, joka
esitteli sähkötupakan haittojen tutkimusta. Toksikologina hän korosti haittoja koituvan
huomattavan paljon ihmiselle, joka on ollut aiemmin tupakoimaton. Mutta haittojen
merkitys on toinen silloin, kun sähkötupakoija on entinen tupakoitsija. Kansanterveyden
näkökulmasta sähkötupakka on siis haitallinen, mutta yksilölle se voikin olla
pelastaja.
Toinen puhuja, biokemisti, tuli suoraan
tupakkateollisuudesta. Tupakkayhtiön tutkimusjohtajana hänen taustansa ja
viestinsä oli selkeä – toisin kuin edeltävän professorin. Esityksen pääviesti
oli, että sähkötupakan haitat ovat vähäisemmät kuin tupakan, ja että kaiken
kaikkiaan tutkimustietoa pitkäaikaishaitoista ei ole vielä riittävästi saatavilla.
Session keskustelussa ranskalaisen tiedelehden päätoimittaja
korosti olevansa hyvin hämmentynyt esitettyjen tutkimustulosten äärellä. Eikö
ole hyvä, jos sähkötupakan avulla tupakoitsijat pääsevät myrkyistä eroon? hän
kummasteli. Ja onhan se mukavaa, jos hedelmänmakuiset sähkötupakat maistuvat
kuluttajien mielestä paremmilta kuin nikotiinin makuiset!
Tupakkayhtiön tutkimusjohtaja mainitsi useaan kertaan termin
”harm reduction”. Tupakoinnin haittojen vähentäminen on iskulause, johon
tupakkateollisuus on nykyisin erityisen mieltynyt. Jokaisen tulisi ymmärtää,
että tupakointi on vapaan ihmisen valinta, ja valmistajien pyyteetön tavoite on
tehdä siitä mahdollisimman vähän haitallista.
Julkisen keskustelun hämmentäminen on ollut tupakkateollisuuden
julkisuuteen vuotaneita asiakirjoja tutkineen professori Heikki Hiilamon mukaan yhtiöiden nimenomainen tavoite. Olen itsekin viime vuosituhannella istunut
kuuntelemassa sisäilmatutkimukseen erikoistunutta konsulttia, joka kiersi
etenkin Euroopassa kertomassa toimittajille, ettei tupakansavu suinkaan ole suurin sisäilmaongelma, vaan
puutteellinen ilmastointi. Elettiinhän tuolloin 1980–90-luvuilla
tupakkateollisuuden voimakkaan lobbauksen aikaa. Tavoitteena oli estää tai
ainakin hidastaa tupakointia rajoittavien lakien säätämistä.
Teollisuus paitsi kierrätti vakuuttavan oloisia
asiantuntijoita puhumassa, myös vei muun muassa kansanedustajia ja toimittajia
maailmalle. Tärkeimmät vaikuttajat pääsivät formulakisoihin, vähemmän tärkeät vaikkapa
tupakkayhtiön sponsoroimaan kulttuuritapahtumaan.
Heikki Hiilamon mukaan tupakkayhtiöille lähti Suomesta
huonoja uutisia: juttuja ei oikein syntynyt. Mediahuomiota sen sijaan saivat teollisuuden
tukemat ”huomaavaisten tupakoitsijoiden” yhdistykset, joiden edustajia
haastateltiin usein passiivista tupakointia käsittelevissä jutuissa.
Tupakkateollisuuden tulo tiedeviikoille on modernia
vaikuttamista. Savuverhoina käytetään lahjoitusvaroin toimivia
tutkimuslaitoksia, järjestöjä, ajatuspajoja ja peliin mukaan suostuvia tutkijoita
ja lääkäreitä. Hämmennyksen aiheuttaminen on tehokas, ja siksi
huippuvaarallinen strategia.
Kirjoitus on aiemmin julkaistu Lääkärilehden kolumni-palstalla 10.8.2018
