"Kuka tarkistaisi Forssin
lääkityksen?" tviittasi perussuomalainen Petteri Leino Twitter-sivullaan 1. syyskuuta.
Sivallus kohdistui
Maanpuolustuskorkeakoulusta eläkkeelle jääneeseen professori Stefan Forssiin,
joka Hufvudstadsbladetissa julkaistussa
mielipidekirjoituksessaan kritisoi kovin sanoin puolustusministeri Jussi
Niinistön (ps) suunnittelemaa kansliapäällikkövaihdosta.
"Lääkityksellä" viitataan
mielenterveysongelmiin, joten Leino halusi toden totta asettaa arvostetun
tutkijan näkemykset kyseenalaisiksi.
Kärkevä kielenkäyttö on perussuomalaisten
leipälaji, samoin kuin vaikeus sietää puolueeseen kohdistuvaa julkista
kritiikkiä. Puolustusministeri itse osoitti
herkkänahkaisuutensa A-studiossa uhkaamalla toimittajaa
uloskävelyllä.
Mutta kuka on tämä Petteri Laine? Ja onko
sillä niin väliä, mitä hän sosiaalisessa mediassa puuhailee?
Petteri Leino on
puolustusministeri Niinistön erityisavustaja, joka toimi aiemmin
Aliupseeriliiton puheenjohtajana. Jo tuossa luottamustoimessa hän sai
julkisuutta räväköistä kommenteistaan.
Some-profiilissaan Laine kuvailee
itseään ihmiseksi, joka "sanoo mitä ajattelee".
Uusi Suomi -verkkolehden
haastattelussa (7.9.15) Petteri Leino korosti tviittailleensa
professori Forssista yksityishenkilönä: "Ne eivät ole puolustusministerin
tai puolustusministeriön kommentteja, vaan minun omia henkilökohtaisia ja minä
vastaan niistä. Retoriikkani on hyvin runsasta."
Näinkö voi mies erottaa roolinsa?
Ministerin erityisavustaja on määraikainen
virkamies, jota koskevat useimmat samat oikeudet
ja velvollisuudet kuin muitakin valtion virkamiehiä. Valtioneuvoston antamissa
ohjeissa todetaan muun muassa, että "kaikkien virkamiesten on asemansa
johdosta viranhoitonsa ulkopuolellakin käyttäydyttävä asiallisesti,
asianmukaisesti ja yleisten sopivuusvaatimusten mukaisesti."
Asiallisuutta ja virkamiesetiikan
noudattamista edellytetään, koska työssään erityisavustajat ovat suomalaisen
vallankäytön ytimessä. Vaikka heillä ei ole virallista esittelyvaltaa, välillä
he käyttävät kokouksissa ministerin puhevaltaa, mikä on omiaan hämmentämään heidän
asemaansa virkakoneistossa.
* * *
Parhaillaan suomalaiseen
virkamieskuntaan kohdistuu poikkeuksellisen kärjekästä julkista arvostelua.
Viime aikoina Julkisen sanan
neuvostoon on tullut useita kanteluita virkamiehiltä, jotka ovat sydämistyneet
saamastaan julkisuudesta. Heidän virkatyönä tekemiensä ratkaisujen perusteluja
ja oikeutusta on kritisoitu mediassa, minkä jälkeen virkamies on kohdannut
yksityiselämässään vihapuhetta ja jopa suoranaista uhkailua. JSN ei ole yleensä
löytänyt jutuista virheitä, eikä pelkkä epämukavista asioista uutisointi riitä
langettavaan tuomioon.
Julkisen keskustelun rajoja
piirretään nyt uusiksi. Mitä asiattomammin virkamiehet julkisuudessa
käyttäytyvät, sitä vahvempia aseita he tarjoavat kriitikoilleen.
Kun retoriikka kovenee ja
rintamalinjat kiristyvät, myös poliittisesti valittujen, virkamiesvastuulla
toimivien erityisavustajien pitäisi sisäistää vaatelias virkamiesetiikka.
Vaitelias ei tarvitse olla, mutta on siellä Twitterissäkin delete-nappi.
Kirjoitus on julkaistu Salon Seudun Sanomien kolumnipalstalla 12.9.2015 (ilman internetlinkkejä)