”Oi, miten sinun tukkasi onkaan noin vaalea.”
”Sinulla on
tosi hauskan näköinen jakku.”
Harvoin olemustani ja vaatteitani on niin sujuvasti
ihasteltu kuin korealaisessa geishabaarissa Soulissa. Erikoista iltaa on tullut
muisteltua erityisesti nyt talviolympialaisten aikaan. Korealaisessa
kulttuurissa on monia hyvin kaukaa historiasta tulevia perinteitä, mutta enpä
olisi osannut kuvitella päätyväni työmatkan päätteeksi moderniin geishabaariin.
Kuuluin erään kongressin ohjelmatoimikuntaan muutama vuosi sitten, ja
onnistuneen kokouksen päätteeksi meidät ulkomaalaiset jäsenet kutsuttiin
kongressin johtajien ja rahoittajien kanssa yhteiseen illanviettoon. Iltaa
istuttiin soulilaisen baarin yksityistiloissa. Koeralaisen naispianistin bändi
viihdytti, baarissa sekoiteltiin drinkkejä, ja pöytiin tuotiin makkaroita ja
kasvispaistoksia. Pian päädyttiin laulamaan karaokea korealaisella paatoksella.
Iltayhdeksältä ilmoitettiin kohteliaasti, että ensimmäiset
taksit hotelleille lähtevät, Mutta ei kiirettä, halukkaat voivat jäädä
jatkamaan iltaa vapaamuotoisesti.
Kokousten aikana tutuksi tullut nuori tulkki kumartui puoleeni
ja pyysi, josko voisin jäädä vielä juttelemaan hänen seurakseen tulkkaus-urakan
helpottaessa. No, minäpä jäin.
Hetken päästä huomaan, että olen korealaisten isäntien ja
ulkomaalaisten kongressipuhujien joukossa ainoa ulkomaalainen nainen. Onneksi
sentään muutamia korealaisia naisia on liittynyt seurueeseen. Vilkas
puheensorina täyttää baarin.
Hetkinen! Tajuan nopeasti, että nämä tyylikkäästi
pukeutuneet korealaisnaiset olivat istahtaneet miesvieraiden lomaan.
Baaritiskin takaa seurueeseen liittyneet naiset vilkuilevat välillä bändin
johtajatarpianistia, joka oli selvästi heidän pomonsa.
Tulkkimme istahtaa viereeni ja myöntää, että olemme
korealaisen ”gisaeng”-perinteen mukaisessa viihdytysillassa. Kaksituhatvuotinen
perinne elää huipputeknologian maassa, jossa sukupuoliroolit ovat yhä hyvin
sovinistiset. Moderniutta osoitetaan sillä, ettei minua mitenkään syrjitä, vaan
kielitaitoiset gisaengit imartelevat minua siinä missä miesvieraitakin.
Seuraavana päivänä tulkkimme kertoo, että ilta gisaengien
seurassa päättyy joko baarin ulko-ovelle tai hotellihuoneen oven sisäpuolelle.
Periaatteessa gisaeng päättää illan jatkon, ja rahaa liikutellaan
kahdenkeskisen sopimuksen mukaan.
– Totta kai mietin, mikä meidän maamme avioliitoissa on
vikana, kun miehemme tarvitsevat näitä liehittelijänaisia. Äidit valitsevat yhä
etenkin pojilleen sopivan puolison, joten rakkautta ja läheisyyttä ei kodeissa
välttämättä ole. Mutta Ulla, tasa-arvo etenee, Soulissa on näitä
gisaeng-baareja myös sinkkunaisille – pojat siellä ovat oikein good looking! Tulkkiystäväni
purskahtaa viehkoon aasialaisen pidäteltyyn nauruun.
Kirjoitus on julkaistu aiemmin Salon Seudun Sanomien kolumnipalstalla 21.2.2018