Riku Siivosen kolumni (18.3.19) siitä, että ”äänestäminen ei
todellakaan kannata” sai minut sekä kimmastumaan että huolestumaan.
Siivosta nimittäin harmittaa isojen puolueiden haluttomuus
muuttaa yhteiskuntaa. Hänestä on ”aivan sama, kuka nykypuolueista saa vallan.
Suomalainen konsensus ja monipuoluepolitiikka tuottavat vuodesta toiseen
hallituksia, joilla ei ole kykyä tai ymmärrystä muuttaa kuin limsaveron
kokoisia näpertelyasioita.”
Mitä sitten tarjotaan ratkaisuksi? Siivonen kannustaa
äänestämään haihattelijoita ja höpsöttelijöitä, jotka uskaltavat heiluttaa
kehikkoa. Vaikka: ”Paljon parempi
ratkaisu on tietysti
jättää äänestämättä tai ainakin käyttää asian miettimiseen mahdollisimman vähän
aikaa.”
Siivonen on Ylen
mukaan toimittaja ja käsikirjoittaja. Hän mies muun muassa Jope Ruonansuun ja
Sampo Kaulasen kirjojen takana. Molemmat lienevät melkoisia höpsöttelijöitä.
Viime syksynä Siivonen julkaisi Suoraan sanottuna -kirjan yhdessä Liike Nyt -ryhmän
perustaneen kansanedustaja Harry Harkimon kanssa. Siivonen on myös editoinut
Harkimon kolumneja Iltalehteen ja Savon Sanomiin. Melkoinen poliittisen
keskustelun käsikirjoittaja siis.
Kehtaisiko Harkimoa
sitten kutsua haihattelijaksi? Ainakaan ilman Harkimoa ei mikään tv-ohjelma
näytä enää pärjäävän, oli sitten kyse viihteestä tai politiikasta. Hän on
veistellyt, kuinka maan päättäjät mahtuvat yhteen tilataksiin ja siitä, miten on
ainoa nuorten tuntema poliitikko.
Höpsöttelijät ja
haihattelijat voivat olla vaarattomia missä tahansa muualla, mutta eivät
politiikassa, eivätkä varsinkaan vaaleissa. Politiikassa toki vaaditaan aimo
annos rohkeutta ja vahvojakin mielipiteitä, mutta politiikka on yhteistyötä ja
neuvottelua, ei pelkkää itsekeskeistä sanelua ja uhkailua. Populistien ivaavat
vitsit politiikan yhteisistä pelisäännöistä uppoavat vaarallisella tavalla ihmisiin
juuri tässä ajassa.
Vaaratonta ei ole
myöskään politiikan käsikirjoittajien asemointi toimittajiksi, kun heillä on
kirjoituksissaan vahva populismia flirttaileva sävy. Koulutetut, fiksut
suomalaiset ostavat nuo hyvinvointivaltiota pilkkaavat ja sopimusyhteiskuntaa
halveksivat näkemykset, koska on helppo herjata politiikkaa jähmeäksi ja
muuttumattomaksi. Vaalien alla vielä oikein kannustetaan jättäytymään
demokratian ulkopuolelle, ei tulevan kehittämään sitä. Surullista – ja
pelottavaa.
Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran Salon Seudun Sanomien kolumnipalstalla 20.3.2019