– Tämä on paikattava, Salon Seudun Sanomienkin on oltava siellä, missä tehdään uutta Eurooppaa! Kuka tuntee Berliiniä? päätoimittaja Jarmo Vähäsilta kysyy.
Nostan varovasti käden ylös – kahden kesälomareissun kokemuksella.
– Ulla lähtee Berliiniin, välittömästi!
Samana päivänä illansuussa Länsi-Berliinin pääkadulla Ku´dammilla on tungosta. Pahviset Trabantit väistelevät mersuja ja bemareita. Autokauppojen ikkunoihin kyyristelevät nuoret miehet, takatukan kiharat nailontakin kauluksen päällä. Naiset ovat jo sisällä tavarataloissa, kuluttamassa harkiten sataa D-markkaansa, joita Länsi-Saksa jakoi itäsaksalaisille tulijoille pankeistaan.
Sanelen tiistaina ensimmäisen juttuni Berliinistä puhelimitse toimitukseen. Olen haastatellut itäberliiniläistä sairaanhoitajaa, joka vakuuttaa, ettei aio luopua hyvästä työpaikastaan ja mukavasta asunnostaan muuttaakseen länteen. Jotkut ystävät olivat viikonlopun aikana jo ilmoittaneet muuttaneensa länteen välittömästi.
Loppuviikosta olen takaisin toimituksessa, ja harvinaisesta uutiskeikasta otetaan kaikki irti.
Pohdiskelen muun muassa, mitä sadalla D-markalla voisi saada: nahkavuoriset velour-saappaat (38 Dmk), 300 ml:n Nivea shampoopullon (2,90 Dmk), Tina Turnerin ”Foreign Affair” –levyn (22,90 Dmk) sekä tasaista lämpöä tuottavan sähkölämmittimen (35,90 Dmk). Rahaa ei tosin enää jäisi junalippuun, mutta matkallahan voisi poiketa vaikka kirjastoon… Siteeraan tässä kohtaa Volksblatt-lehteä, joka kertoi lännen kirjastojen saaneen viikonlopun aikana takaisin 28 vuotta lainassa olleita kirjoja.
Sunnuntaina salonseutulaiset pääsevät lukemaan 27-vuotiaan Ullan pohdintoja, miten lännen vapaa seksiteollisuus koetaan ahdasmielisen idän kasvattien parissa. Ilotyttöihin harvalla olisi varaa, mutta pornoleffateatterit olivat halpoja. Arvioinkin, että ”pornoteollisuus on käärinyt monet tervetuliaismarkat liiveihinsä”.
Kumman paljon jutuissani puhutaan tavaroista ja ostamisesta! Paras rehellisesti tunnustaa, että vielä 1980-luvun lopulla Länsi-Berliini oli ostosparatiisi meille maaseudun suomalaisillekin.
Kuvittelen ensimmäisessä jutussa tapaamani hoitajattaren ostoksia: ”Hänellä on vaikkapa shampoo- ja hoitoainepullo sekä jotain voidetta. Pullot ovat kauniita, värikkäitä ja – mikä tärkeintä – isoja, sillä itäsaksalainen ei vieläkään luota johtajiinsa. Raja voidaan jonain päivänä sulkea yhtä yllättäen ja etukäteen ilmoittamatta kuin se avattiinkin.”
Kirjoitus on julkaistu Salon Seudun Sanomien kolumnipalstalla muurin avautumisen 30-vuotispäivänä 9.11.2019