Qatarin Dohassa tuli elettyä äärimmäisyydestä toiseen. Kadun pölystä ja kuumuudesta oli ihana astua kongressisalien viileyteen. Päivän istuminen jäähdytetyissä sisätiloissa taas sai kaipaamaan ulkoilmaa, ja välillä oli suorastaan pakko käydä lämmittelemässä ulkona.
Aivan, lämmittelemässä.
Kongressivieraamme kahden vuoden kuluttua tulevat Helsingissä kohtaamaan täysin toisenlaisen ilmaston, skandinaavisen viileyden. Kun Dohassa aurinko laski jo kuuden jälkeen, me aiomme viedä kongressivieraat metsään keskiyöllä kuulemaan öisiä luentoja.
Muutenkin tavoitteemme on tarjota elämyksiä, tuntemuksia ja kokemuksia - hajuja ja makuja. Niitä jäi Dohasta kaipaamaan.
Jälleen kerran kongressin parasta antia oli ihmisten, kollegojen, kohtaaminen ja heidän tarinoidensa kuuleminen. Kun egyptiläinen toimittaja kertoo lavalla, miten hän vallankumouksen keskellä joutui unohtamaan olevansa objektiivinen tarkkailija ja ryhtymään vallankumoukselliseksi, se todella koskettaa.
Sama ilmiö koettiin aikoinaan myös meillä Suomessa. Journalistin ulkopuolisuus on modernia herkkua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti