Lausannen yliopiston tutkijat näyttivät viisivuotiaille lapsille valokuvia ja kehottivat heitä valitsemaan mieleisensä näköisen ihmisen leikkilaivansa kapteeniksi. Lapset poimivat kuvista ihmiset, jotka myöhemmin voittivat Ranskan parlamenttivaalit.
Tulos julkaistiin vuonna 2009 Science-tiedelehdessä.
Samana vuonna tehdyssä amerikkalaistutkimuksessa koehenkilöille näytettiin vain kymmenen sekunnin pituinen, äänetön videopätkä kuvernöörinvaalin väittelystä. Koehenkilöiden suosikki voitti myös vaalin. Kun koehenkilöiden annettiin kuunnella myös puhetta, arviot heikkenivät sattuman tasolle.
Tällaisia ja monia muita tutkimuksia esittelee psykologi-kirjailija Jussi Valtonen artikkelissaan Psykologi-lehdessä 7/2011.
Valtonen väittää, että päätöksiimme vaikuttaa suuri joukko vaikutelmia, jotka muodostuvat analyyttisen päätöksenteon ulkopuolella ja joista emme ole tietoisia. Mitä vaikeampi valinta, sitä suoremmiksi mutkat vedetään. Valtonen toteaa – tutkimuksiin vedoten – että puoluekannan valinta tapahtuu kohtuullisen perustellusti. Nuoruusajan kokemukset ja nuoruuden ympäristö vaikuttavat usein ratkaisevasti koko loppuelämän ideologisiin valintoihin.
Mutta vaalissa oman ehdokkaan valinta perustuu jo paljon muuhun kuin järkisyihin.
Valtosen siteeraama psykologian professori Drew Westen väittää järjen äänen sammuvan äänestyskopissa, ja ääni annetaan lähes suoraan puolueeseen ja ehdokkaaseen liittyvien tunteiden perusteella. Poliittiset ristiriidat sivuutetaan, jos ehdokkaaseen liittyvä tunneassosiaatio on myönteinen.
No, mitä vikaa tunteissa?
Ei varmaan mitään, mutta moni rationalistiksi itseään väittävä pilkkaa meitä muita, jotka puhumme mielikuvista, pukeutumisesta ja miellyttävyydestä. Etenkin naiset saavat tätä ivailua osakseen. Tiede on kuitenkin jo kauan osoittanut miehet ihan samanlaisiksi.
Käsitys poliitikon pätevyydestä muodostuu Jussi Valtosen siteeraamien tutkimusten mukaan käsittämättömän nopeasti. Jo sadan millisekunnin perusteella koehenkilöt valikoivat tulevia vaalivoittajia.
Erityisen ratkaisevaksi nousee silloin ehdokkaan ulkonäkö. Suomessa tätä on tutkinut muun muassa kansantaloustieteilijä Panu Poutvaara. Hänen mukaansa ehdokkaan ulkonäkö näyttäisi vaikuttavan eniten niihin, jotka tietävät politiikasta vähiten ja katsovat eniten televisiota.
Nukkuvien puolueen kannattaa siis antaa jatkaa uniaan. Me muut, hyväksykäämme tunne itsessämme.
Niin se ilmotti meänki jäppinen eka kierroksella, että äänestäis hra X:ää, "koska soon parhaiman näkönen." Mietin silloin, että on se hyä, ettei 11-vuotiihaat saa äänestää. Mutta ehkä siinä ei oliskhaan mithään eroa :)
VastaaPoista