Vanhassa tarinassa suomalainen pirtinrakentaja älähti, kun
joen yläjuoksulta luikahti omaan rantaan lastunsirpale. Omaa rauhaa ei
kenenkään kuulu häiritä. Samalla tavalla me harvaan asutun maan kansalaiset
suhtaudumme edelleen muihin ihmisiin.
Lounais-Suomen aluehallintovirasto on lehtitietojen mukaan
tulkinnut lainvastaiseksi menettelyn, jossa potilas kutsutaan laboratorioon
sukunimi mainiten. Ihmisellä kun pitää olla oikeus yksityisyyteen
terveydenhuollossa.
Moni meistä kokee kiusallisena, kun vastaanotolla muut
näkevät ja kuulevat lääkärin tai hoitajan kutsun. Mutta eivät ne muut sentään
saa tietää, miksi minua tutkimushuoneeseen huudellaan. Sitä paitsi, näkeväthän
ne toiset joka tapauksessa kasvoni, joten tietty yksityisyys on jo menetetty.
Tämän vuoksi joissakin sairaaloissa on tunnetuille ihmisille,
julkkiksille, järjestetty oma odotustila
esimerkiksi syöpähoitoja varten. Kännykkäkamerat ja joidenkin juorulehtien
maksamat vihjepalkkiot ovat madaltaneet kanssaihmisten kynnystä paljastaa
julkkiksia esimerkiksi äitiysneuvoloissa. Näin on käynyt samaan aikaan, kun
matti ja maija meikäläiset vaalivat yksityisyyttään yhä ärhäkämmin.
* * *
Elämme suhteessa yksityiseen ja julkiseen erittäin
paradoksaalista aikaa.
Urputamme, kun sairaalassa kohtalotoveri saattaa viereiseltä
pediltä kuulla lääkärinkierrolla palasia omasta tilastamme. Silti pian
sairaalasta päästyämme avaudumme potilaskertomuksestamme facebookissa tai
tweeteissä. Olemme kovin sinisilmäisiä, kun uskottelemme itsellemme, että
facebookissa voisimme jotenkin rajata yksityisyyttämme. Jos Euroopan Unioninkin
viestiliikennettä vakoillaan, ei heppoisesti suojattu tavallisten ihmisten
sosiaalinen media pidättele ketään.
Kokonaan toinen juttu taas on, kuka meistä taviksista olisi
yhtään kiinnostunut.
Sen sijaan kaupalliset yhtiöt kyllä havittelevat mieluusti
meidän geenitietojamme. Tuhannet suomalaisetkin ovat lähettäneet
sylkinäytteitään monikansallisiin yrityksiin, joilta saa paluupostissa
pitkähkön luettelon henkilökohtaista geenitietoa. Geeniluettelon lisäksi
luvataan tietoa sairastumisriskistä. Okei, paljonko hyödyn tiedosta, että
diabetesriskini on 20 prosenttia tai että riskini sairastua nivelrikkoon on
kohonnut keskiarvosta 8 prosenttia?
Sen sijaan näissä yhtiöissä jokainen dna-näyte otetaan
riemumielin vastaan. Kun näytteitä kertyy tarpeeksi, ne ovat oivaa
kauppatavaraa muun muassa lääkekehitysyrityksille.
* * *
Sinisilmäisyyttä on monella tasolla. Biokeskus Suomen
johtaja Eero Vuorio on muistuttanut, että antamalla kädestä käteen
käyntikorttinsa, ihminen luovuttaa yhteystietojen ohella ihan riittävän määrän
ihosolukkoa geeniensä sekvensointiin. Jotta se siitä yksityisyyden
vaalimisesta.
Jokainen saa toki tehdä yksityisillä tiedoillaan mitä
tahansa. Sen sijaan sairaiden tai vammaisten lasten kuvien ja sairaustietojen
levittäminen sosiaalisessa mediassa vaatii erittäin suurta harkintaa. Vaikka
vanhempien tai kummitätien tarkoitus olisi kuinka hyvä, jokaisella lapsella
pitäisi oikeus yksityisyyteen sekä lupa olla heikko ja hauras ihan kaikessa
rauhassa.
Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran Salon Seudun Sanomien kolumni-palstalla 4.7.13
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti