Savuverhoilua

”Olen sairaanhoitaja ja tapaan työssäni paljon tupakoivia potilaita. Voisitteko kertoa tupakoinnin eduista tietyille potilasryhmille?”

Euroopan heinäkuisella tiedeviikolla Ranskassa esitetty kysymys hämmentää suomalaisen. Tupakoinnin edut?

Hyvin hämmentävä oli ollut koko seminaarisessio, jossa kysymys esitettiin (kuva alla). Tilaisuus oli Euro Science Open Forumin ohjelmassa esitelty avoimena keskusteluna, jonka tarkoitus oli ”lisätä myötätuntoa ja haastaa yhteiskunnassa vallitsevia tapoja nähdä nikotiini ja sen käyttäjät”.

Session ensimmäinen puhuja oli lääketieteen professori, joka esitteli sähkötupakan haittojen tutkimusta. Toksikologina hän korosti haittoja koituvan huomattavan paljon ihmiselle, joka on ollut aiemmin tupakoimaton. Mutta haittojen merkitys on toinen silloin, kun sähkötupakoija on entinen tupakoitsija. Kansanterveyden näkökulmasta sähkötupakka on siis haitallinen, mutta yksilölle se voikin olla pelastaja.

Toinen puhuja, biokemisti, tuli suoraan tupakkateollisuudesta. Tupakkayhtiön tutkimusjohtajana hänen taustansa ja viestinsä oli selkeä – toisin kuin edeltävän professorin. Esityksen pääviesti oli, että sähkötupakan haitat ovat vähäisemmät kuin tupakan, ja että kaiken kaikkiaan tutkimustietoa pitkäaikaishaitoista ei ole vielä riittävästi saatavilla.

Session keskustelussa ranskalaisen tiedelehden päätoimittaja korosti olevansa hyvin hämmentynyt esitettyjen tutkimustulosten äärellä. Eikö ole hyvä, jos sähkötupakan avulla tupakoitsijat pääsevät myrkyistä eroon? hän kummasteli. Ja onhan se mukavaa, jos hedelmänmakuiset sähkötupakat maistuvat kuluttajien mielestä paremmilta kuin nikotiinin makuiset!

Tupakkayhtiön tutkimusjohtaja mainitsi useaan kertaan termin ”harm reduction”. Tupakoinnin haittojen vähentäminen on iskulause, johon tupakkateollisuus on nykyisin erityisen mieltynyt. Jokaisen tulisi ymmärtää, että tupakointi on vapaan ihmisen valinta, ja valmistajien pyyteetön tavoite on tehdä siitä mahdollisimman vähän haitallista.

Julkisen keskustelun hämmentäminen on ollut tupakkateollisuuden julkisuuteen vuotaneita asiakirjoja tutkineen professori Heikki Hiilamon mukaan yhtiöiden nimenomainen tavoite. Olen itsekin viime vuosituhannella istunut kuuntelemassa sisäilmatutkimukseen erikoistunutta konsulttia, joka kiersi etenkin Euroopassa kertomassa toimittajille, ettei tupakansavu suinkaan ole suurin sisäilmaongelma, vaan puutteellinen ilmastointi. Elettiinhän tuolloin 1980–90-luvuilla tupakkateollisuuden voimakkaan lobbauksen aikaa. Tavoitteena oli estää tai ainakin hidastaa tupakointia rajoittavien lakien säätämistä.

Teollisuus paitsi kierrätti vakuuttavan oloisia asiantuntijoita puhumassa, myös vei muun muassa kansanedustajia ja toimittajia maailmalle. Tärkeimmät vaikuttajat pääsivät formulakisoihin, vähemmän tärkeät vaikkapa tupakkayhtiön sponsoroimaan kulttuuritapahtumaan.

Heikki Hiilamon mukaan tupakkayhtiöille lähti Suomesta huonoja uutisia: juttuja ei oikein syntynyt. Mediahuomiota sen sijaan saivat teollisuuden tukemat ”huomaavaisten tupakoitsijoiden” yhdistykset, joiden edustajia haastateltiin usein passiivista tupakointia käsittelevissä jutuissa.

Tupakkateollisuuden tulo tiedeviikoille on modernia vaikuttamista. Savuverhoina käytetään lahjoitusvaroin toimivia tutkimuslaitoksia, järjestöjä, ajatuspajoja ja peliin mukaan suostuvia tutkijoita ja lääkäreitä. Hämmennyksen aiheuttaminen on tehokas, ja siksi huippuvaarallinen strategia.

                         Kirjoitus on aiemmin julkaistu Lääkärilehden kolumni-palstalla 10.8.2018