Älykköpopulismi pilaa meidän vaalit

Rakkaan Yleisradiomme julkaisemat kolumnit ihastuttavat ja vihastuttavat, kuten kunnon journalismin tuleekin. Ajattelu ei muutu ja kehity, jollei luutuneita asenteitamme ravistella. Mutta missä kulkee raja kevytmielisen älykköpopulismin ja älykkään herättelyn raja?

Riku Siivosen kolumni (18.3.19) siitä, että ”äänestäminen ei todellakaan kannata” sai minut sekä kimmastumaan että huolestumaan.

Siivosta nimittäin harmittaa isojen puolueiden haluttomuus muuttaa yhteiskuntaa. Hänestä on ”aivan sama, kuka nykypuolueista saa vallan. Suomalainen konsensus ja monipuoluepolitiikka tuottavat vuodesta toiseen hallituksia, joilla ei ole kykyä tai ymmärrystä muuttaa kuin limsaveron kokoisia näpertelyasioita.”

Mitä sitten tarjotaan ratkaisuksi? Siivonen kannustaa äänestämään haihattelijoita ja höpsöttelijöitä, jotka uskaltavat heiluttaa kehikkoa. Vaikka: ”Paljon parempi ratkaisu on tietysti jättää äänestämättä tai ainakin käyttää asian miettimiseen mahdollisimman vähän aikaa.”

Siivonen on Ylen mukaan toimittaja ja käsikirjoittaja. Hän mies muun muassa Jope Ruonansuun ja Sampo Kaulasen kirjojen takana. Molemmat lienevät melkoisia höpsöttelijöitä. Viime syksynä Siivonen julkaisi Suoraan sanottuna -kirjan yhdessä Liike Nyt -ryhmän perustaneen kansanedustaja Harry Harkimon kanssa. Siivonen on myös editoinut Harkimon kolumneja Iltalehteen ja Savon Sanomiin. Melkoinen poliittisen keskustelun käsikirjoittaja siis.

Kehtaisiko Harkimoa sitten kutsua haihattelijaksi? Ainakaan ilman Harkimoa ei mikään tv-ohjelma näytä enää pärjäävän, oli sitten kyse viihteestä tai politiikasta. Hän on veistellyt, kuinka maan päättäjät mahtuvat yhteen tilataksiin ja siitä, miten on ainoa nuorten tuntema poliitikko.

Höpsöttelijät ja haihattelijat voivat olla vaarattomia missä tahansa muualla, mutta eivät politiikassa, eivätkä varsinkaan vaaleissa. Politiikassa toki vaaditaan aimo annos rohkeutta ja vahvojakin mielipiteitä, mutta politiikka on yhteistyötä ja neuvottelua, ei pelkkää itsekeskeistä sanelua ja uhkailua. Populistien ivaavat vitsit politiikan yhteisistä pelisäännöistä uppoavat vaarallisella tavalla ihmisiin juuri tässä ajassa.

Vaaratonta ei ole myöskään politiikan käsikirjoittajien asemointi toimittajiksi, kun heillä on kirjoituksissaan vahva populismia flirttaileva sävy. Koulutetut, fiksut suomalaiset ostavat nuo hyvinvointivaltiota pilkkaavat ja sopimusyhteiskuntaa halveksivat näkemykset, koska on helppo herjata politiikkaa jähmeäksi ja muuttumattomaksi. Vaalien alla vielä oikein kannustetaan jättäytymään demokratian ulkopuolelle, ei tulevan kehittämään sitä. Surullista – ja pelottavaa.

    Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran Salon Seudun Sanomien kolumnipalstalla 20.3.2019