Kotipihallemme tipahti taivaalta tuhansien kilojen painoinen kivi. Se jymähti auton kylkeen ja tyssäsi siihen.
Kivi on vain osa henkilöauton kokoisesta lohkareesta, joka irtosi ikivanhasta kalliosta, jonka juurella asumme. Naapuri sai tuplasti isomman kiuaskiven saunaansa.
Kun peruskallio sillä tavalla lohkeaa, murenee myös pienen ihmisen perusturvallisuuden tunne. Oli pakko ryhtyä ottamaan tapahtuneesta selvää. Kivi kiveltä olen käännellyt selityksiä, tulkintoja ja todennäköisyyksiä.
Törmäsin ihmisen ja kiven mittakaavaeroon, joka on käsittämätön. Geologian tukimuskeskuksen asiantuntija kuvaili minulle mannerlaattojen vaiheita. Fennoskandia seilaili noin miljardi vuotta siellä sun täällä. Joskus 550 miljoonaa vuotta sitten lähdettiin kohti pohjoista kaukaa päiväntasaajan tuolta puolen.
Suomen Kansallisen Geologian Komitean ylläpitämä Geologia.fi-sivusto tietää suomalaisesta maaperästä kaiken. Meidän kotikalliomme on pääosin graniittia, joka on jäänyt koholle heikompien kivilajien kuluessa pois tai painuessa syvemmälle. Graniitit syntyivät Svekofennisessä vuoripoimutuksessa 1880–1820 miljoonaa vuotta sitten.
Lounais-Suomen savipeltojen, jokilaaksojen ja kallioiden poimuileva kulttuurimaisema syntyi jääkautta seuranneen maankohoamisen seurauksena muinaisesta saaristosta.
Geologisella aikajanalla viimeisin jäätiköityminen sattui ”sekunnin tuhannesosa” eli 10 000 vuotta sitten.
Meren vielä lainehtiessa ihmiset piipahtelivat Halikon seutuvilla. Vanhimmat merkit ihmisistä ovat kivikautisia. Viikingit purjehtivat Halikon Rikalanmäelle. Rauta- ja pronssikaudella täällä jo asuttiin ja käytiin ahkerasti kansainvälistä kauppaa.
Halikon harmaakivikirkko on katsellut kolmenkymmenen metrin korkeuteen kohoavaa jyrkännettä 1400-luvun puolivälistä asti. Kirkon kellonsoittaja rakensi kallionjuureen tupansa yli sata vuotta sitten. Halikon kirkonkylä alkoi muodostua vauraiden maatalojen lomaan.
Kärävuoren kalliojyrkänne antoi ihmisten elellä juurellaan kaikessa rauhassa suojellen tuulilta ja tuiskuilta. Kunnes talvet muuttuivat plus- ja miinusasteiden jatkuvaksi vaihteluksi. Kallionraoissa liikkuva vesi suli ja jäätyi kiilaten rakoja suuremmiksi. Jäätyessään veden tilavuus kasvaa kymmenen prosenttia. Sitten tuli se maanantai, jolloin graniitti kyllästyi.
Pienelle ihmiselle olisi sopinut, että tähän olisi mennyt vielä muutama sata vuotta. Jossain kohtaa kalliotamme olisi varmasti alettu tutkia tarkemmin, ja nyt todetut useat rikkonaisuusvyöhykkeet olisi havaittu ja yleisen turvallisuuden nimissä korjattu.
Kun tämä sattui meidän kalliolla, ryhdytään suomalaisia järkähtämättömäksi miellettyjä kallioita katsomaan väistämättä uusin silmin.
Kolumni on julkaistu Maaseudun Tulevaisuuden tiedesivulla 28.3.2022. Tähän blogiin on lisätty internet-linkkejä taustatiedoista kiinnostuneille.
13-15 tuhannen painoinen graniitinjärkäle iskeytyi auton kylkeen. Pienempiä lohkareita vyöryi kahden talon pihaan, mutta kaikkein suurin (kymmenien tonnien kokoinen) romahti keskelle toisen talon piharakennusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti