Jätin junan, koska se jätti minut niin monesti

En enää seurustele junan kanssa. Suhteemme kesti 12 vuotta, joista kaksi viimeistä olivat piinallisia. Todella piinallisia.

Pitkään kaikki meni tosi hyvin. Hyppäsin aamulla junan kyytiin, ja illalla pääsin sen kyydissä kotiin. Toimi kuin junanvessa.

Sitten junassa alkoi ilmetä epäluotettavia piirteitä: aamu-unisuutta, käynnistysvaikeuksia, saamattomuutta, vaihtuvia mielialoja, äyskimistä - kunnes välillä juna ei tullut ollenkaan. Tai jätti minut kyydistä kesken matkan. Kuka jaksaa loputtomasti seurustella junan kanssa, johon ei voi enää ollenkaan luottaa?

Aloin tuntea jokapäiväistä epävarmuutta, ryhdyin kiukuttelemaan itsekin, tiuskimaan ja päivittelemään. Kerroin kaikille, jotka vain jaksoivat kuunnella, epäluotettavasta junastani. Ei juna pitänyt siitä ollenkaan, myöhästely muuttui enemmän säännöksi kuin poikkeukseksi.

No, tiedätte, miten siinä lopulta käy tuollaisen jatkuessa ja jatkuessa - ilman toivoa paremmasta. Panin välit poikki. Minun oli tehtävä lopullinen irtiotto, juna ei olisi siihen pystynyt. Vahvempi tekee aina ratkaisun, niin se on.


Ai onks mulla ketään uutta?

No, tunnustan, että on minulla :-)
Bussi.
Älkää naurako! Bussi on mainettaan parempi. Jotkut sanoo, et heitä yököttää bussin kyydissä. Jotkut taas inhoaa kapeita penkkejä. Ja sitä, ettei ole ravintolavaunua.
Mut suhde bussiin on täynnä arkirealismia. Se kulkee, kesät talvet. Ei esitä loputtomia tekosyitä (lehtikeli, lunta sataa, ukkonen katkoi johdot, este radalla...). Ajaa suoraan Kamppiin, josta pääsee metroon kastumatta.
Olen alkanut jo saada tuttuja kuskinaamoja, joiden kanssa voi vaihtaa pari sanaa. Rahastajiakin näkyy joskus, ja he ovat erityisen kivoja. Ja on siellä kuumalla moottoritiellä muitakin vanhoja junatuttuja, jotka seukkaavat nykyisin bussin kanssa.

Onko junalla ja bussilla mitään yhteistä? On! Lipun osto.
Eka kerta Kampin Matkahuollossa oli karsea kokemus. Mut hei, eka kerta usein on.
Nyt, kun minulla on se magneettiläpyskä, niin seuraavat kerrat hoidankin sitten rahastajan tai kuskin kanssa.

Mitäkö mieltä juna on asiasta?
En tiedä, enkä välitä.
Tai siis, no, ei juna ehkä tiedä, et lemppasin sen tykkänään. En heittänyt edes tekstaria.
Ei sekään pahemmin perustellu laiminlyöntejään mulle. Oli vaan niin kuin ei mitään...
Ei minun ikäistäni naista enää kohdella kuin jotain vanhaa saapasta.
It´s over!