Sotetoimialueiden järjestelijä

Terveydenhuollossa ovat perinteet kunniassa. Ainakin mitä tulee nimistöön.

Hallinnon nimihirviöt ovat kukoistaneet vuosikymmeniä. Muistelen kouluaikoja, jolloin hampaitani porattiin sinnikkäästi Vanhan Korpilahden kuntain kansanterveystyön kuntainliiton terveyskeskuksen hammashoitolassa.

Myöhemmin päädyin asioimaan toisaalla eli terveyspalvelukeskuksen avovastaanottotoiminnan palveluyksikössä.

Olen toimittajana haastatellut asiantuntijoita muun muassa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Väestön terveys, toimintakyky ja hyvinvointiosastolta. Olen tehnyt juttuja ensihoidon palvelutasopäätöksistä ja triageohjauksesta Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin yhtymähallituksen kokousten tiimoilta.

Eläköön vihahteikas ja tulkintavoimainen suomen kieli!

                                                               * * *

Nyt sitten paukaistiin tämä sote-uudistus, jota kätilöt kehuivat heti historialliseksi. Tosin ihan yhtä hirveitä ovat termit kuin terveystoimessa tähänkin asti.

Uusi systeemi on kaksiportainen: ylätasolla viisi sote-aluetta vastaa sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisestä ja alatasolla kunnat ja kuntayhtymät vastaavat palveluiden tuottamisesta.

Selvyyden vuoksi kerrottakaan, että sote-alueet eivät itse järjestä mitään, vaan tilaavat palveluita tuottajilta eli kunnilta ja kuntayhtymiltä. Kunnat ja kuntayhtymät ne sote-palvelut varsinaisesti järjestävät, mutta sitä pitää uudessa mallissa kutsua tuottamiseksi.

Tyhmempi olisi voinut luulla, että tuottaja ja järjestäjä olisivat juuri toisin päin. Esimerkiksi elokuvabisneksessä tuottaja on se, joka pitää langat käsissään. Järjestäjä taas on se, jolla on käsissään elokuvan rekvisiitta.

Ehkä sote-soppa halutaan hassuilla termeillä erottaa viihdebisneksestä.

Joko menitte sekaisin. Ei se mitään, niin ovat menneet kaikki muutkin. Onneksi virkamiehet saavat päänsärkypilleriensä eReseptit sähköisinä suoraan KanTa-arkistoon.

                                                                   * * *

Ei sillä, etteikö virkakielisyys joskus korreloisi virkaintoisuuden kanssa.

Jokaiselle tulee töissä joskus päiviä, ettei odotusarvona ole maksimisuoritus. Sellaisiin päiviin mennään rutiinilla tai selkäytimellä. Mikäli mahdollista, kannattaa varata päivätyöksi suorite, jonka sisällöstä ei kukaan ymmärrä oikein mitään eikä sen vuoksi kehtaa kysyäkään lisää.

Koska rikos on vanhentunut, paljastan oman välipäiväsuoritteeni, joka toimi kautta koko kultaisen 90-luvun. Pari kertaa vuodessa ilmoitin Salon Seudun Sanomien aamupalaverissa perehtyväni Salon Seudun Kansanterveystyön kuntayhtymän perussopimuksen uudistamiseen. Kulloinenkin pomo nyökytteli sallivasti. Juttuaihe kuulosti hienolta.

Valmista juttua ei kannattanut luvata, koska aihepiiri selvästi oli äärettömän monisyinen ja vähintäänkin haastava. Käytännössä päivä kului puhelimessa keskustellen henkeviä kuntayhtymän mukavien virkamiesten ja yhtä mukavien luottamusmiesten kanssa.

Kotiin lähtiessä – ilman juttua – saattoi huokaista päätoimittajalle syvään, miten toivotonta on minkään järkevän uudistuksen loppuunsaattaminen julkisessa terveydenhuollossa.

                             Julkaistu Salon Seudun Sanomien kolumnipalstalla 27.3.2014