Kuvitellaan, että olet ravitsemusasiantuntija. Sinulla on
luottamukselliset välit ison viikkolehden toimittajan kanssa ja annat hänelle
ajoittain paljon aikaasi. Toimittaja esittää sinulle sähköpostitse kysymyksiä
ja vastaat niihin. Vastaustesi pitää olla paitsi tieteellisesti vedenpitäviä,
myös elävästi ja hauskasti kirjoitettuja.
Olet tehnyt saman toimittajan kanssa yhteistyötä jo parisen
vuotta. Asiantuntemustasi on käytetty ainakin parissakymmenessä jutussa. Olet
alkanut miettiä, josko kirjoittaisit oman ravitsemusta käsittelevän
yleistajuisen tietokirjan. Moni lehdenlukija on itse asiassa sitä toivonutkin
sinulle tulevissa sähköpostiviesteissä.
Yllättäen saat kuulla luottotoimittajaltasi, että lehtiyhtiöltä
on tulossa oma kirjasarja. Yksi niistä käsittelee ravitsemusta. Toimittajan
tekemät jutut sekä lehtikonsernin toisen toimittajan artikkelit muodostavat
kirjan keskeisen sisällön. Kohta huomaat, että sinun kuvasi komeilee kirjan
mainoksissa konsernin aikakauslehtien näyttävissä mainoksissa. Sinut mainitaan
kirjan yhdeksi asiantuntijaksi.
Kun tapaat toimittajan seuraavan kerran, kysäiset puolivakavissasi,
millaiset rojaltit on luvassa. Toimittaja punastuu ja naurahtaa väkinäisesti.
Häneltä vietiin tekijänoikeudet juttuihinsa jo monta vuotta sitten. Sama
tehtiin muutama vuosi sitten kaikille ulkopuolisille avustajille. Sen kummemmin
toimittaja kuin sinäkään ette ole oikeutettuja minkäänlaiseen rahalliseen
korvaukseen.
Väritetään tilannetta vielä makoisalla jälkipelillä. Sinä olet
vankkumaton virallisten ravitsemusohjeiden ja ruokakolmion kannattaja. Kirjan
mainonnassa esiinnyt kuitenkin rintarinnan ravintoneuvojan koulutuksen saaneen
ex-urheilijan kanssa, joka vannoo voimaruoan ja kookosöljyn nimiin. Hän on
lehtikonsernin vaihtoehtoisen elämäntapalehden ruokakolumnisti.
Eräänä päivänä kirjasta tehty aukeaman juttu on konsernin
iltapäivälehdessä, joka on levitetty yliopistolla laitoksenne kahvipöydälle.
Huomaat kollegojesi supattavan selkäsi takana – sinusta tuntuu, että kahvihuone
tyhjenee pikaisesti sinne astuttuasi. Arvostettu kollega soittaa ja pyytää
poistamaan lähes valmiista tieteellisestä artikkelistanne hänen nimensä –
olihan hänen panoksensa kovin pienikin…
*
* *
Journalistin ohjeiden mukaan (JO 17) “Haastateltavalla on
oikeus saada ennakolta tietää, millaisessa asiayhteydessä hänen lausumaansa
käytetään. Hänelle on myös kerrottava, jos haastattelua voidaan käyttää useissa
eri välineissä. Haastateltavalle pitää aina kertoa, onko keskustelu tarkoitettu
julkaistavaksi vai ainoastaan tausta-aineistoksi.”
Median kilpailuasetelmien kiristyessä yhä useampi
mediakonserni on ottanut toimittajilta ja avustajilta tekijänoikeudet näiden
juttuihin. Jutuissa esiintyville haastateltaville pitäisi pystyä kertomaan kaikki
mahdolliset julkaisukanavat. Koska lehtikonserni
voi myydä jutut minne tahansa ja käyttää niitä missä omassa julkaisussa
tahansa, Journalistin ohjeiden noudattaminen on tehty mahdottomaksi.
Asiantuntijoilla ei siis ole mitään mahdollisuuksia
valvoa sitä, missä heidän asiantuntemustaan hyödynnetään. Mediajulkisuudesta
voi tieteentekijälle olla usein silkkaa hyötyä, mutta häneltä viedään
mahdollisuus julkisuuden rajaamiseen näissä uusissa tekijänoikeussopimuksissa,
joita jopa sanellaan yksipuolisesti.
Journalistiliitto ja muut toimittajäjärjestöt, kuten
Suomen tiedetoimittajat ry, yrittävät pitää kiinni niin tekijänoikeuksista kuin
Journalistin ohjeista. Tässä rintamassa olisi paikkansa myös asiantuntijoiden
ja tieteentekijöiden oikeuksia edustaville järjestöille.
Ulla Järvi
Kirjoitus on julkaistu Tiedetoimittaja-lehdessä 4/2014
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti