Sydämeni sulaa. Sulamisprosessi alkoi jo yli viisi vuotta
sitten, kun tytön isoveli syntyi. Isoveljen kanssa opin olemaan mummi – yhdessä
kahden mamman kanssa.
Uusperheessä mummeja, mammoja, vaareja, pappoja ja ukkeja on
moninkertainen määrä. Parhaimmillaan uusperheessä he kaikki saavat osansa
lastenlasten hoitamisesta ja siitä käsittämättömästä ilosta, jonka vain
lapsenlapset voivat tuottaa. Eiväthän ihmissuhteet koskaan helppoja ole, mutta
ihan liian usein kuulee kauhukertomuksia riidoista, kateudesta ja katkenneesta
isovanhemmuudesta.
Lapsenlapsi määrittelee suhteensa isovanhempiin ihan itse.
Itsekin mietin omaa paikkaani uusperheemme ensimmäisen lapsenlapsen syntyessä.
En halunnut olla Ulla, vaan esitin toiveen mummiudesta. Sellainen olen saanut
toden totta olla! Nykyisin jopa talomme seinässä on kyltti, jossa lukee
vanhimman lapsenlapsen keksimä nimitys: "mummi-vaarila".
Pienelle lapselle sukulaisuussuhteet ovat haastavia. Voiko
äiti olla vaarin lapsi? Voiko isällä olla pikkusisko? Onko mamma tosiaan papan
vaimo? Mikä on vaimo?
Pikku hiljaa sukulaisuuden ja sukupolvien ketjut avautuvat.
Lapsi ei kuitenkaan vaivaudu erottelemaan biologista isovanhemmuutta – jollei
hänelle sitä erityisesti kummastella. Meillä ei erotella, vaikka vanhin
lapsenlapsi jo tietää, että "mamma on synnyttänyt mun äidin, eikä
mummi".
Lapsenlapsemmekin elävät uusperheessä – ja me olemme saaneet
oikein hauskan bonus-lapsenlapsen, kun pieni esikoululainen ilmestyi aikoinaan
perheeseemme. Nykyisin hän tulee meille yökylään siinä missä pikkuisetkin. On virkistävää
perehtyä taas "nuorisokulttuuriin", kuten suosittuihin tubettajiin ja
räppäreihin.
On ollut kummallista seurata julkisuuden keskustelua ydinperhe-ideaaleista,
jollaista ei Suomessa oikeastaan koskaan ole ollutkaan. Olen itse kasvanut
perheessä, jossa minulla oli 17 vuotta vanhempi kasvattisisko. Hänen lapsensa
ovat vain hieman minua nuorempia, joten suhtaudun heihin vähän kuin
pikkuveljiin. Mieheni perheessä taas on ollut sijoituslapsia, joista yksi toimi
monta vuotta meidän poikamme iltahoitajana ja tuli meille erityisen läheiseksi.
Ahdas perhekäsitys tekee elämän tylsäksi ja ihmissuhteet
kireiksi. Se myös vääristää virallisia tilastoja.
Yksinelävien määrä on Suomessa jo yli miljoonan. Tilastot
eivät kuitenkaan kerro, kuinka moni heistä elää tosiasiallisesti yksin.
Eronneiden vanhempien vuoroviikko-systeemi on hyvin yleinen, mutta virallisesti
lapsien lasketaan asuvan vain toisen vanhemman luona.
Virallisessa tilasto-Suomessa piiloon jää myös
ylisukupolvinen auttaminen. Päiväkotien ulkopuolella lapset tilastoidaan
kotihoitoon, vaikka koti saattaakin olla isovanhempien koti. Meillä hoivataan,
hoidetaan ja autetaan paljon enemmän kuin virallisesti tiedetään.
Tärkein jää kuitenkin aina tilastoilta piiloon:
ylisukupolvinen, ylibiologinen, ylimaallinen ilo, nauru ja rakkaus.
Kirjoitus on julkaistu aiemmin Salon Seudun Sanomien kolumnipalstalla 2.12.2017
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti